Mira 5kk

Huhtikuu oli blogille hiljaista aikaa, vaikka ei ollut tarkoitus pitää mitään lomaa. Tuo kysyinen kuukausi on juuri itselle sellainen hetki, että en oikein jaksa mitään, siihenkin on syynsä. Tämän vuoksi meillä oli koirien kanssa kuukauden treenitauko, josta koin paljon syyllisyyttä. Tuntuu, että pitää treenata joka hetki, että pentu oppii, vaikka ei se todellakaan niin mene. En usko, että kuukauden treenitauko olisi jotenkin pilannut Miraa, vaikka loppujen lopuksi me treenataan tosi vähän. 

Ollaan nähty muutaman kerran koirakavereita ja Mira on tykännyt paljon! Mystin kanssa oli ihan ajoakin leikissä, joten kyllä Mira osaa jotain ajaa :D. Nähtäväksi jää, että osaako sitten ajaa oikeaa eläintä! Aika luottavainen fiilis on siitä, että kyllä tosta vielä hyvä metsästyskoira kehittyy. Jälkeä jäniksen verellä ajattelin kokeilla Miralle ja Ladylle. Siinä sen ainakin näkee, että kiinnostaako lähteä jäljittämään ja innostuuko. Pentuhan se vielä on ja ei pidä laittaa mitään tavoitetta pystyyn, vaan ihan hauskuudella kokeilla. Jäljestys on kiva harrastus ja sitäkin me ollaan hieman Ladyn kanssa treenattu. Lady siitä tykkää ja aina innostuu!

Ladylla alkoi viimein kiima! Sitä olen odottanut, ehkä hieman kauhulla, mutta silti odottanut. Pelkäsin, että Mira ei jätä Ladyn kiimapöksyjä lainkaan rauhaan ja, että Lady menettää hermonsa sen takia ettei Mira jättäisi sitä rauhaan. Ja kuinka kävi! Voi ihminen olla niin väärässä koirasta  ja kuten nytkin olin. Miraa ei ole paljoa kiinnostanut Ladyn pöksyt ja eikä se olle kertaakaan niitä repinyt Ladylta. Hieno pentu! Enemmänkin Lady on ollut liian kiinnostunut Mirasta ja sitä onkin saanut olla kieltämässä. Muutenkin koko kiima on ollut välillä ihan kamala, koska Lady ei ole kuunnellut yhtään ja on niin hormoneissa. Onneksi ollaan jo voiton puolella ja Ladyn mielentila on jo kohti normaalia :D! 

Me ei olla Ladyn kanssa vielä päästy pyöräilemään, koska olen odottanut pyörääni uutta pumppua ja nyt tuli tämä kiima. Kiima onneksi tuli hyvään kohtaan ja mua ei edes hirveämmin harmittanut, että pyöräily viivästyy. Toki pelkään, että kesän helteet tulee ja vie meidän treenikautta kauemmaksi, mutta eiköhän me vielä päästä pyöräilemään! Mä toivon, että pyöräilystä on oikeasti apua meidän laihdutuskuurin aikana ja koira saataisiin syksyä ajatellen parempaan kuntoon. Olen myös miettinyt, että hieronta olisi äärimäisen hyvä Ladylle ennen syksyä. Pitäisi aika vain sopia hierontaan ja toivoa, että jumeja ei löydy! 

Mitä teille kuuluu ?

Pentuvalokuvaus yksin - täysin mahdotonta ?

 

Rakastan itse valokuvausta ja varsinkin eläinkuvausta. Jo ennen Miran syntymää ajattelin, että kun pentu tulee, niin sitten pitää ottaa paljon pentukuvia. Ladyn pentuajoilta ei ole ihan kamalasti kunnon kuvia, sillä en ollut vielä kovin hyvä kuvaamaan. Toisekseen kuvasin aina yksin, joten koin pennun kuvauksen yksin kamalan hankalaksi. Näin vuosien jälkeen olen pohtinut, että onko se sittenkään niin vaikeaa, jos siihen näkee vaivaa. Olen muutamat kerrat kuvannut pentuja toisen ihmisen kanssa, mutta joskus olen myös yksinkin, varsinkin nyt Miran kanssa.

En aina saa apua kuvauksiin, joten jos haluaa kuvia, niin on pitänyt keksiä keinot pentukuvaukseen. Se on ollut välillä oikeasti vaikeaa, kun pentu juoksee pihalla rallia ja korvat on off toiminnolla. On pitänyt muistaa mennä täysin pennun ehdoilla, sillä muuten siitä ei tule mitään. Se onkin ollut mulle vaikeaa, sillä joskus jään yrittämään liikaa jotain kuvaa, kunnes pentu on aivan loppu koko hommaan. Miran kanssa sitä on saanut treenata ja hyvä niin! Se on tärkeää, että kuvaaminen on pennulle kivaa ja yleensä meidän yksin kuvaukset menee leikkimiseen, joka on varsin hyvä! 

Olen todennut sen, että kun kuvaa yksin pentua, niin ei kannata lähteä suunnittelemaan yhtään mitään. Se on helpompaa, sillä pennun kanssa ei koskaan voi tietää kuinka käy. Toki tämän on yksilökohtaista, sillä jotkut pennut ovat helpompia kuin toiset. Haluan vain sanoa, että älä suunnittele, vaan menee pennun ehdoilla. Miran kanssa kaikki onnistuu paremmin, kun on oikeanlainen fiilis siihen tekemiseen. Kun pennulla on kivaa, niin silloin myös on hyvä mahdollisuus saada muutama hyvä kuva!

Me ollaan Miran kanssa arjen keskellä opeteltu paikkaa, jota käytän myös hyödyksi kuvauksessa. Vielä paikka ei ole kummosta, mutta ei sen vielä tarvitsekkaan olla. Olen ottanut mukaan hyviä herkkuja, sellaisia joissa on pennulle riittää mielenkiintoa ja se ei saa sitä heti syötyä. Ensin ohjaan Miran haluttun paikkaan ja annan sille herkun. Sanon sille paikka ja yleensä Mira asettuu istuiltaan syömään herkkua. Kun herkkuun pentu saa kulutettua enemmän aikaa, niin se antaa minulle lisäaikaa valmistautua kuvaamaan. Aina kannattaa laittaa asetukset ja muut valmiiksi, mutta paikan katsominen aina jää viime hetkille. Hyvällä tuurilla Mira jää hetkeksi katsomaan kameraan päin ja silloin minulla on hyvä hetki saada hyvät kuvat.

Aina tämä ei onnistu, mutta ei tarvitsekkaan. Pitää muistaa, että pennun kanssa kuvaaminen on hyvin erilaista. En kuitenkaan Miran kohdalla pidä täysin mahdottomana yksin kuvaamista, jos on vain oikea fiilis molemmilla. Liikekuvat on varmasti helppo saada pennusta yksin, mutta itse en vielä ole perehtynyt liikekuvien suureen maailmaan.  Täytyy myös muistaa, että oikeanlainen kehuminen on yksi auttava tekijä näissä kuvauksissa. Yleensä kuvan jälkeen annan Miran leikkiä lelulla ja sitä myös itsekkin heittelen sille. Leikkejen jälkeen saatetaan vielä uudessa kohdassa kokeilla kuvia ja ne yleensä onnistuu jo paremmin kuin ensimmäiset kuvat. 

Tätä kun alkaa treenaamaan pennun kanssa vielä enemmän, niin uskon, että valokuvaus alkaa sujumaan yksin jo tosi hyvin. Muistan kuinka minulle ennen Miran syntymää sanottiin, että en koskaan saa Mirasta yhtä hyvää mallia kuin Ladysta. Koen, että kun kuvaaminen on pennulle alusta asti kivaa, niin ihn hyvin pennusta voi tulla ''hyvä'' malli. Tämä postaus saa olla minulle muistutuksena siitä, että kyllä yksin kuvaus onnistuu, jos vain näen siihen riittävästi vaivaa. Toivottavasti tästä on myös muille jonkin sortin apua, jos pentukuvaus on hieman haastavaa yksin :).  Nämä postauksessa olevat kuvat ollaan otettu viimeviikolla ja kuvasin Miraa silloin yksin. 

Lisäyksenä muistin vielä, että jos pitää erilaisia ääniä, niin sekin voi auttaa. Mira vain innnostuu niistä kamalasti ja eikä malta pysyä enää paikallaan. Välillä kuitenkin hyödynnän ääniä, jos Mira ei tunnu millään katsovan kameraan ja sillä tavalla joistain kuvista voi tulla ihan hauskoja!

Treenit edistyy ja pentu jo 4kk + video

 

Päivät juoksee nopeasti ja arki koirien kanssa on välillä kiireistä. Kaiken hulinan keskellä Mira täytti jo huimat 4 kuukautta, oikeasti mitä ihmettä? Tulen aina hämmästelemään sitä kuinka tuo mini kasvaa niin nopeasti, vaikka vastahan se syntyi. Pentuhan oppii ja kehittyy hirmu nopeasti. Nyt me ollaan opeteltu ahkerasti ja meillä on ollut varsin kivaa!

Me käytiin Ladyn kanssa viikko sitten kuvaamassa Vuonislahdella ja sen ajan Mira oli yksin kotona. Oltiin jäällä joku yli tunti ja olipa kylmä! Ladylle olisi ehdottomasti pitänyt laittaa takki päälle, mutta se jäi kotiin sillä ajattelin, että siellä ei olisi kylmä. Lady käyttäytyi tosi hyvin, oli innoissaan, mutta kuunteli mua hyvin. Ladya kiinnosti hirveästi kaukana menevät moottorikelkat ja välillä se oli pieni haaste kuvauksessa, vaikka loppujen lopuksi kuvista tuli tosi hyviä! Tämä oli Ladylle hyvää laatuaikaa ilman pentua ja samalla pennulle hyvää treeniä yksinolosta. 

Mua hieman jännitti miten Mira osaa olla yksin kotona, koska sitä ei olla kamalasti harjoiteltu. Miralle jäi koko talo käytettäväksi, sillä ei olla tehty mitään pentutilaa yksinolojen ajaksi. Otettiin kaikki johdot ja kaikki muut ei hampaille sopivat asiat pois. Hetkeksi Mira jäi huutamaan ja lopuksi ilmeisesti asettui nukkumaan. Luulin, että Mira tekisi kamalasti tuhoja, mutta olin väärässä! Mira oli muutamat vaatteet ottanut kuivumasta ja siinä se, niin helpolla päästiin. Pentu sai paljon kehuja ja se riemun määrä, kun pentu tajusi, että nyt ne ihmiset tulee takaisin. Saa olla ylpeä Mirasta ja tottakai myös Ladysta! 

Ollaan me myös treenailtu aika ahkerasti, joka on sujunut näiden kanssa tosi hyvin! Ladyn kanssa ollaan opeteltu oman vuoron odottamista, sillä Lady on aika innokas osallistumaan treenaamiseen, vaikka ei olisikaan hänen vuoronsa. Nämä treenit ovat sujuneet hyvin ja Lady on oppinut jo hieman oman vuoron odottamista. Miran kanssa me ollaan opeteltu tuttuja istu, maahan, tassu ja seiso temppuja, mutta nyt me lisättiin muutama uusi temppu. Sivu ja seuraaminen on meidän uusin treenattava juttu, joka on jo kohtalaisen hyvin sujunut. En itse hirveästi sivulla ja seuraamista ole opettanut koiralle, mutta nyt ajattelin haastaa itseni. Ollaan myös opeteltu tasapainotyynylle tassujen laittoa ja tässä asiassa Lady mielellään näyttää mallia. Lady on aina menossa tasapainotyynylle ja välillä hän haluaisi tehdä sitä, kun pennun kanssa treenataan. 

Mira on kyllä hyvä oppimaan ja tykkää tehdä uusia asioita. Kuvattiin myös videokin meidän teeneistä, sillä haluan nähdä miltä meidän treenaus näyttää ja haluan muistoja tästä pentu vaiheesta. Miran kanssa on mukava oppia uutta ja ihanaa saada ne treenit videolle! Ladyn ja Miran hali temppu myös on alkanut onnistumaan todella hyvin ja siitä pätkiä näkee videolta. Mietin pitkään miten saan tuon tempun toimimaan, kunnes keksin hali käskyn ja hyvä käsimerkin. Ihanaa huomata kuinka Ladykin vielä oppii uutta ja kuinka innoissaan sekin on treenaamassa. Meidän ehdottomasti pitää Ladyn kanssa kuvata treenivideo ja tehdä siitä tänne postaus!

Miltä teidän silmään näyttää meidän treenit ?

Jos video ei toimi, niin näät sen tästä

Arjen helpotus Best In tuotteista

 

Yhteistyössä Best In

Meidän arki rullaa eteenpäin hyvin ja pentukin kehittyy nopeasti. Mira on jo hieman yli 4 kuukautta vanha ja en tajua mihin ihmeeseen aika menee, vaikka välillä aika tuntuu menevän hitaasti. Pentuarki on ollut ihanaa, mutta myös välillä raskasta ja työllästä. Mirahan on maailman ihanin pentu, joka keksii aina jotain ei toivottua, josta aina yritetään päästä eroon. Ei toivottujen asioiden estämiseksi ollaan aina touhuttu kaikkea muuta ja kehuttu hyvästä käytöksestä, mutta aina sekään ei riitä. Olen miettinyt, että miten saan pennun mielenkiinnon muuhun kuin tuhoamiseen, vaikka sitä ei juuri silloin huvittaisi leikkiä. Siihen löytyikin oiva ratkaisu!

Posti nimittäin toi ihanan paketin, joka oli täynnä Best Inin tuotteita! En tiedä olinko minä vai koirat enemmän innoissaan, mutta jopa tapauksessa tästä paketista ei voinut olla kuin innoissaan. Koirat ja minä tutkimme pakettia ja sieltä löytyi erittäin paljon laadukkaita ja hyviä tuotteita. Näistä herkuista on ollut suuri apu meille treeneissä ja pikku tuhojen estoissa. Meidän lauma on testaillut herkkuja monta viikkoa ja sieltä on valikoitunut ehdottamasti lempiherkkuja. Nämä Best Inin kanansydän ja possunsaparo herkut ovat olleet ahkerassa käytössä. 

Mira ja Lady tykkäävät aina iltaisin syödä possunsaparoita ja niistä on ollut ihanasti puuhaa molemmille. Saparoit ovat pitäneet pikku tuholaisen himot poissa ja tuhot ovat helpottuneet. Suuri plussa possunsaparo herkussa on se, että herkku on siisti söytävä. Se ei nimittäin sotke lattioita tai petiä. Kanasydän herkut on olleet oiva herkku meidän treeneissä ja molemmat koirat näistä suuresti pitää. On ihanaa huomata miten innoissaan koirat ovat näistä herkuista ja, että nämä oikeasti maistuvat heille. Kertaakaan en ole nähnyt, että koirat  ahmimalla ahmisi herkut suihin, vaan nämä best in herkut pistävät koiran nauttimaan. Illalla tulee hyvä mieli katsoa tyytyväisiä koiria, jotka herkuttelevat kotimaisilla tuotteilla.

Best in on ollut pitkään yksi suosikeistani, koska kotimaisuus. Miten ihanaa on syöttää koirille kotimaisia tuotteita ja samalla tukea kotimaisuutta. Best in tuotteita on todella monenlaisia, joka tuo mielestäni suuren plussan. Kun tuotteita on monenlaisia ja eri makuja, niin ei koirakaan niihin ihan heti kyllästy. Kotimaisuuden lisäksi nämä tuotteet ovat puhtauta ja turvallisia, eli niihin ei ole laitettu mitään ylimäärästä ja turhaa, joka on todella hyvä juttu. Me jäämme vielä lisää nauttimaan kotimaisista tuotteista ja seuraavaksi kerromme ruokinnan helpotuksest Best in ruokien ansiosta. Koirat ja me kiitämme ♥️.

Oletteko te testanneet Best In herkkuja ?

Käymässä Lieksassa - vitja miten onnistunut reissu!

 

Meidän reissupäivyri saa vielä jatkoa! Perjantaina (26.2) lähdimme käymään Lieksassa, kun viimein Koli-Lieksa välinen jäätie on aukaistu. Tuo jäätie on n. 7km pituinen ja lyhentää meidän matkaa Lieksaan n. 51km. Tälle vuodelle ensimmäinen Lieksan ja jäätien reissu, toivottavasti ei jäisi viimeiseksi. Jäätielle me ehdottomasti mennään Ladyn kanssa kuvaamaan, sillä onhan tuo nyt nätti!

Aamulla pakattiin koirien tavarat kasaan. Miralle häkki, johon laitoin tyynyn, viltin, lelun ja pissialustoja, kaiken varalta. Suojattiin auto pissialustoilla, koska jos vahinko käy, niin ei tarvitse autoa alkaa pesemään. Helpommalla varmasti pääsee, jos ostaisi suojan takapenkille. Koirat oli aika innoissaan, kun tajusivat, että nyt he pääsevät mukaan. Koirille laitettiin valjaat ja ai vitsi miten Mira on jo noihin tottunut! Me ei olla kuin kahdesti näillä reissuilla käytetty valjaita ja neiti ei ole moksiskaan. 

Kun ihmiset puki, niin koirat saivat odottaa eteisessä sen aikaa. Se, jos mikä oli kahdelle innokkaalle koiralle vaikeaa. Lady ei olisi millään halunnut keskittyä odottamiseen ja kun pentu piti ääntä, niin tottakai Ladykin innostui huutamaan. Eipä siinä auttanut, kun sanoa, että hiljaa ja odottakaa. Siinä ne sitten hetken malttoivat hiljaa odottaa, kunnes saivat luvan poistua eteisestä. Odottamista meidän ehdottomasti täytyy harjoitella, sillä ei näin homma voi jatkua :'D. Haluan vielä tarkentaa, että arki on helpompaa, jos molemmat osaavat odottaa. Lady on osannut odottaa rauhallisesti, mutta pennun tultua taloon, tämä taito on ottanut takapakkia. Ahkeraa treenausta siis!

Saatiin koirat hyvin autoon ja matka kohti jäätietä alkoi. Mira oli aika rauhallinen omassa häkissään ja Lady taas katsoi innoissaan maisemia. Jäätielle matka onnistui varsin hyvin, koirat olivat rauhallisia ja merkkejä pahoinvoinnista ei ollut. Jäätielle saapuessa kuitenkin Mira oksenti ja näytti vähän jännittyneeltä. Varmasti jotenkin jäällä ajo vaikutti asiaan, sillä Mira koskaan ennen ole ollut auton kyydissä, kun jäätiellä ajetaan. Jäätielle ei uskaltanut pysähtyä, joten jatkettiin matkaa ja toivottiin, että Mira ei oksentaisi uudelleen. Onneksi oltiin suojattu auto, joten sinänsä vahinko matkaa ei haitannut. Jäätie oli kyllä kaunis ja jännä kokemus, vaikka sitä ollaan miltei joka talvi ajettu. Sinne ehdottamasti pitää päästä Ladyn kanssa kuvaamaan.

Jäätien päässä auto siivottiin ja Mira vaikutti ihan ok:lta, joten jatkettiin matkaa. Vuonislahdelta Lieksaan oli enää puoli tuntia ja ajattelin, että kyllä me tästä matkasta selvitään. Juuri ennenkuin Lieksan satamaan päästiin, niin Mira oksenti uudelleen ja nyt niin, että sekä häkki ja koira oli oksennuksessa. Mira ei ollut kuin tassun ja korvan onnistunut sotkemaan oksennukseen, mutta häkki oli sitäkin enemmän sotkussa. Onneksi näihin osattiin varautua ja siivousvälineet vain esiin ja siivoamaan! Äiti oli koirien kanssa sen aikaa, kun minä siivosin. Puhdistusliinat on aika hyvä ja toimiva keksintö, niitä pitää ostaa lisää reissukassiin. 

Viimein oltiin saatu oksennukset siivottua ja pääsimme katsomaan olisiko satamassa hyvää kuvauspaikkaa. Lady oli varsin innoissaan, kuten aina, kun uusiin paikkoihin tullaan. Toki Ladylle tämä ei ollut uusi paikka, sillä ollaan Lieksassa käyty ennenkin. Mira oli super reipas ja meni Ladyn perässä rohkeasti. Jos emo meni liian kauas, niin Miralle tuli huoli ja alkoi huutamaan. Molemmat seikkailivat vierekkäin ja tutkivat yhdessä paikkoja. Muutamat ihmiset tuli meitä vastaan ja ohitukset meni varsin hienosti! Yksi koirakko tuli vastaan ja Lady ei edes tainnut sitä tajuta, sillä se keskittyi minuun. 

Satamasta kivaa paikkaa ei löytynyt, joten lähdimme toiseen paikkaan kuvaamaan. Kirkon vieressä oli kiva kuvauspaikka jossa otettiin muutamat kuvat. Lady oli iha super kuvattava, vaikka aluksi oli  innoissaan tutkimassa paikkoja. Sama innostus oli mallina olossa, mutta silloin Lady keskittyi tosi hyvin, vaikka olikin kuvien aikana irti. Sillä välin kun minä kuvasin Ladya, niin äiti tutki Miran kanssa paikkoja. Mira oli aluksi tosi ihmeissään mihin emä jäi ja välillä piippasi, vaikka kokoajan näki missä me olemme. Mira kuitenkin käyttäytyi superisti, vaikka lähellä meni rekkoja ja muita autoja. Ihan super pentu!

Miran kuvaukset onnistui varsin hyvin, vaikka olikin ilman Ladya. Se malttoi istua paikallaan ja katsoa kameraan, vaikka ympärillä olikin vaikka ja mitä. Super pentu taas! Mira on ollut kyllä aika helppo kuvattava ja olen siitä varsin iloinen, sillä pentukuvat on rakkautta. Mira ja Lady sai hyvästä työstä herkkuja ja kehuja. Saa olla ylpeä, vaikka matka Lieksaan ei ollutkaan ihan puhdas :D. Me käytiin vielä muutamissa kaupoissa ja koirat saivat levätä autossa. Kotimatkalla Mira oli vielä yhdet tarpeet tehnyt, vaikka kävimme ulkona. Onneksi oli pissialustat! 

Nyt vain pitäisi löytää keino Miran matkapahoinvointiin. Koirat söivät 3-4h ennen reissuun lähtöä, joten tuskin ruokailu oli syynä oksentamiselle. Meidän täytyy enemmän totuttaa Miraa autoiluun, jotta se saisi paljon kokemuksia, jos se vaikka meidän tilannetta helpottaa. Kuulisin teidänkin kokemuksia matkapahoinvoinnista ja mikä teillä on helpottanut tähän. 

Reissu Kolille - Menikö se sittenkään niin huonosti ?

Kävimme lauantaina (20.2) Kolilla äitini, ystäväni ja hänen miehensä kanssa. Meillä matkassa oli Lady, Mira ja ystäväni koira Ruka. Lähdettiin aamulla kahdella autolla liikenteeseen, sillä ei millään neljä ihmistä ja 3 koiraa + häkki olisi mahtunut yhteen autoon. Mirahan ei ole ollut autossa sitten joulukuun, koska on ollut vähän ongelmia häkin kanssa. Mua hiemanko jännitti miten reissun käy, sillä autoilusta on yli kuukausi aikaa ja muutenkin pohdin onko järkevää ottaa pentua mukaan. Kolille me päästiin ihan hyvin, Mira piti muutaman ääntelyn ja asettui. Lady tuttuun tapaan katseli, että mihin me mennään, kenties metsälle ?

Kolille saapuessa ongelmana tuli se, kun Mira ei oikein halunnut tulla häkistä, mutta sitten se sieltä tuli. Kovin reippaasti Mira lähti kävelemään ja Lady oli heti hajujen perässä menossa. Hissi olikin vähän sellainen juttu jota mietin, että miten me tästä selvitään, mutta turhaan sitä sitten mietin! Hissin odotuksen ajan Mira teki selväksi, että ei halua olla sylissä, vaan tutkia mitä Ruka puuhaa. Hissiin en uskaltanut Miraa yksin päästää, vaan otin sen syliin. Lady on tottunut menemään itse hissiin ja osaa sillä matkustaa varsin hienosti ja Mira sai kyllä hyvää esimerkkiä Ladylta ja Rukalta hississä olosta. Mira oli aika ihmeissään missä ollaan ja vähän piippaili, mutta ei mitään kamalaa huutoa tullut, jota vähän pelkäsin. Hissi reissu onnistui molempien koirien kanssa hienosti ja siitä saa olla ylpeä <3. 

Hissistä päästyämme Mira pääsi sylistä ihmettelemään Kolia. Lady meni innoissaan eteenpäin ja haukkui pienelle koiralle, mutta onneksi osasi lopettaa haukkkumisen. Meille tuli pari koira kohtaamista ja ne meni ihan vaihtelevalla menestyksellä. Lady on ollut vähän aina sellainen, että haukkuu koirakolle, vaikka ei mitenkään vihainen olisi. Nyt me saatiin yksi onnistunut koira kohtaaminen, jossa Lady osasi jättää koiran hyvin. Itseäni harmittaa reissussa se, että en osannut oikealla tavalla keskittyä Ladyyn ja sen vuoksi reissusta ei tullut ehkä sitä parasta. Mira pärjäsi muiden koirien kanssa hyvin, sitä ei oikeastaan kamalasti ne kiinnostanut, sillä oli paljon uutta pienellä edessä.

Ystäväni, hänen miehensä ja Ruka kiipesivät Ukko-Kolille, mutta me emme uskaltaneet. Se reitti näytti hieman pelottavalta pennun kanssa mentäväksi, joten jäimme alas odottamaan ja suunnittelin missä mitäkin kuvia otetaan. Kuulema Ukko-Kolille oli aika liukas kiivetä ja sinne pääsy oli vaikeaa, eli oli ihan hyvä ratkaisu olla sinne menemättä. Lumikengillä Kolilla pärjäisi ihan loistavasti ja sellaiset kannattaa olla, jos haluaa liikkua monipuolisesti. Kolin reitit oli aikalailla hukkunut lumen peittoon ja lumikenkä reittejä oli aika paljon, mutta ei niissä oikein voinut ilma lumikenkiä kävellä. 

Lady käveli aikalailla vetäen, mutta onneksi ei kuitenkaan mitään kamalaa vetoa. Vaan sellaista, että hihna ei pysynyt löysällä ja tuntui, että Ladylla ei ole korvia mukana, vaikka jälkeenpäin ajateltuna miunssa se vika oli. En osannut Ladylta oikealla tavalla pyytää olla vetämättä tai muuta vastaavaa, vaan kulutin energiani kokoajan kieltämällä koiraa, joka ei tuottanut tulosta. Lähdin ihan väärällä asenteella reissuun ja se jos mikä kaduttaa, vaikka en varmana ole ensimmäinen tai viimeinen ihminen, joka herää päivään väärällä jalalla. Ajattelin aluksi, että oli virhe ottaa Lady mukaan ja, että en enää ikinä ota Ladya mihinkään. Muiden mielestä Lady oli hienosti ja pakkohan se oli myös itse uskottava, vaikka tiesin, että ei Lady ole ''kamala'', jos osaa sen kanssa olla. Tällä kertaa meidän yhteistyö ei toiminut oman virheeni takia, mutta onneksi näitä reissuja tulee vielä ja toivon, että en tee näitä virheitä uudelleen. 

Kuvauksissa Lady oli aivan super! Tykkään niin siitä, kun Lady on ihan täysillä mukana, jos kuvaan sitä. Uskallan pitää sitä irti niin, että kun otan kuvan, niin hihna otetaan siksi aikaa pois. Lady oli niin nätisti hetken irti, kun minä otin muutaman kuvat siitä. Hienosta käyttäytymisestä Lady sai hyvin palkkaa ;). Pakko sanoa, että tiedostan ettei kansallispuistoissa saa koiraa pitää vapaasti. Lady oli irti paikallaan muutaman minuutin ja muutoin kulki hihnassa. Se on metsästyskoira, joten en voi sitä vapaasti irti pitää missään, vaikka valokuvaus juttuja me teemme irti, sillä koira pysyy paikallaan hyvin irti.

Mira oli koko reissun super reipas ja käveli innoissaan emonsa mukana, mutta sitten tulikin kylmä. Tätä olin miettinyt monta päivää, että onko ihan oikeasti hyvä ottaa pentu mukaan vai ei. Mietin sosiaalistamis näkökulmasta hyvänä ideana, mutta hieman pelotti tuleeko kylmä. Olisi pitänyt jättää Mira kotiin ja sosiaalistaa pentua myöhemmin. No, tästäkin opitaan ja ensi kerralla Mira saakin jäädä kotiin, sillä haluan tehdä valokuvausreissun Ladyn ja Rukan kanssa. Loppujen lopuksi reissu oli ihan ok. vaikka hieman ongelmia olikin. Koirat oli hienosti, vaikka elin siinä uskossa, että Lady oli ihan kamala. Meillä kuitenkin oli kivaa ja lopuksi jäimme syömään ravintolaan, joka oli oiva lopetus tälle mielenkiintoiselle reissulle.

Kotimatkalla Lady oksenti autoon ja mietin, että miten ihmeessä se nyt päätti oksentaa. Ladylla ei ennen ole ollut matkapahoinvointia, mutta kaipa noita voi sattua ihan milloin vain. Kotona sitten alkoikin siivousoperaatio ja mietintä, että oliko herkuissa vikaa vai missä. Mira sentään matkusti tosi hyvin! Tarpeita ei tullut autoon ja matkustus onnistui hyvin häkin kanssa. Vähän harmi, että äitin autoon ei tule mahtumaan isompaa häkkiä, joten Miran kasvaessa matkustamisesta voi tulla haasteellista.

Sellainen tämä Kolin reissu oli ja toivon, että tämä opettaa mua ainakin jotenkin. Onneksi meiltä on alle puolen tunnin ajomatka, joten tämä reissu ei todellakaan ole se viimeinen. Mirakin pääsee vielä Kolille, mutta sitten kun on oikeasti pennulle hyvä sää. Ainakin opettavainen reissu, jos ei mitään muuta :D.

Blogi muuten sai ihan super ihana ulkoasun! Ulkoasua tullaan vielä hieman säätämään parin viikon päästä, mutta se on jo nyt aikalailla valmis. Kiitos kuuluu Maijalle, joka tämän ulkoasun meille teki :)!

Mira jo 3kk!

Otettiin viikko sitten studiokuvia <3

En ymmärrä mihin aika menee, mutta tuo pentu on jo kolme kuukautta vanha. Vasta se syntyi ja nyt jo kasvaa kovaa vauhtia ja kehittyy. Mira on jo ehtinyt saamaan lempinimiä ja niitä arjessa välillä käytetään, kuten Mirppe on kovassa käytössä, jos pentu tekee tuhoja. Äitini kutsuu Miraa välillä Miisakiksi ja Miratse (entinen koira). Onneksi Mira on tottunut jo omaan nimeen, joten nämä lempinimet ei ainakaan vielä ole sekottanut koiraa :D

Me ollaan treenattu ihan hyvin ja pentu se oppii nopeasti. Ollaan jo opittu istu, maahan, tassu ja uusimpina on ollut kuono tiettyyn paikkaan ja tassut (etutassut esim vadin päälle). Yhteisenä temppuna olen Ladylle ja Miralle opettanut hali, eli Lady etutassullaan ottaa Miran kainaloon. Se on hirmu ihana temppu ja Lady ymmärtää sen aika hyvin! Pientä hiontaa se tarvitsee, mutta alkaa näyttämään hyvältä. Lady sen tempun oppi vähän puolivahingossa, kun pyysin Ladyn vilkuttamaan, mutta sitten halasi Miraa. Mietin miten saisin Ladyn ymmärtämään tuon tempun ja sitten keksin laittamaan käden ylös, jolloin koira ymmärtää, että nyt halitaan :D. 

Mira alkaa olemaan jo sisäsiisti ja meillä osataan pyytää jo ulos! Moneen viikkoon ei ole Mira tehnyt tarpeitaan sisälle ja se on ollut aivan ihanaa. Mietin pitkään, että milloinhan Mira oppii täysin sisäsiistiksi ja sehän kävi aika nopeaa. Meillä on siinä mielessä tosi hyvä, kun jos koiralle tulee kova hätä, niin sen voi vain irti laskea ja eikä itse tarvitse kiireessä panikoida, että ehtiikö koira tekemään tarpeet sisälle vai ehditkö itse pukea ulkovaatteet päällesi..Nämä on kai niitä omakotitalon etuja, kun asuu kaukana naapureista, haha :D. 

Me ollaan vietelty aika normaalia arkea, kun ei missään oikein pääse käymään. Ollaan kuvailtu ja Mira on ollut ihan mahtava pentu malli, sillä se jaksaa poseerata hyvien herkkujen ansiosta. Lady on mun luottomalli, sillä se on aina sellainen helppo ja kaikki käy tyyppi, toki meidän pitäisi treenata joitain temppuja juuri valokuvausta varten. Olisi ihana opettaa Ladylle kurre niin, että sen saisi kaukaa toimivaksi, eli miltei käsiapu pois. Lady osaa kurren niin, että sanon kurre ja näytän kädellä, kuten miltei kaikkien temppujen kanssa. Olen aika laiska opettamaan käsiapuja pois, mutta en ole kokenut käsiapuista ongelmaa. 

Haluan vielä loppuun muistuttaa, että meidän blogi menee pian kiinni ulkoasu remontin vuoksi. Palaan sitten asiaan, kun viimein saadaan tänne hieno ulkoasu! En malta odottaa, koska varmasti siitä tulen tykkäämään. 

Onko enää koirablogeja ?

Minun tekee mieli tehdä postaus koirablogeista nykyään, sillä on meno kyllä muuttunut. Koirablogien kulta aikaa taisi olla siinä 2013-2017 vaiheilla, ellei jopa aiemmin. Itse aloitin bloggaamisen vuoden 2013 alkupuolella ja silloin oli monenlaista blogia. Ihmiset olivat tosi aktiivisia päivittämään blogejaan ja siinä itsekin innostui toden teolla kirjoittamaan blogia. Oli portaaleja, joihin ihmiset halusivat aina mukaan. Ne jos mitkä olivat tosi suosittuja.

Mun blogin elämä loppui siinä 2017 vaiheilla, sillä ei enää intoa ollut. Kun tekee jotain asiaa monta vuotta hirveä into päällä, niin kyllä joskus motivaatio laskee. Tai olisiko oikeasti laskenut ? Huomasin jo silloin, että koirablogeja poistuu tai osa blogeista muutuu epäaktiivseksi. Koen, että näistä syistä myös oma blogini koki lopun, joka nyt jälkeenpäin harmittaa. Olisi ollut kiva jatkaa ja katsoa mihin suuntaan blogimaailma menee. 

Nyt kun itse olen palannut blogimaailmaan ja yrittänyt päästä jyvälle blogien menosta, niin olen huomannut, että tämä on todella vaikeaa! Ennen pystyi googleen kirjoittamaan ''koirablogi'', niin löytyi Paimenlauma blogin tekemä suomen suosituimmat koirablogit ja sieltä löytyi paljon luettavaa. Nykyään kun samaa listaa katsoo ja etsii blogeja, niin todella harva enää on aktiivnen. Harmittavaa, vaikka ymmärrän, että blogimaailma on aika kuollut nykyään.

Se miksi tein tämän postauksen johtuu siitä, että en enää tiedä mistä lyödän koirablogeja luettavaksi. Onko niitä edes enää ? Ajattelen, että tämä postaus voisi auttaa löytämään niitä blogeja, joita olen kuumeisesti etsinyt pitkin googlea. Kysymys kuulukin, tiedätkö sinä onko koirablogeja enää ? Jos on, niin olisi ihanaa, jos voisit heittää linkin tuohon alas <3!

Me jatkamme blogimaailman ihmettelyä ja blogien etsimistä toivoen, että saadaan edes pari blogia luettavaksi.

Ps. Meidän blogi hiljenee tässä kuussa hetkeksi, sillä saamme viimein uuden ulkoasun! 

Milloin oma koira ?

 

Kysymys, jota multa kysytään todella paljon ja useasti! Mietin pitkään, että haluan avautua asiasta jossakin, mutta instagram ei ole oikein hyvä pitkille postauksille, sillä tila loppuu aina. Niimpä tämä blogi voisi toimia todella hyvänä alustana tähän ja ainakaan tila ei lopu ihan heti :D. Kun pidän instagramissa kysymystuokiota ja sinne aika monesti tulee kysymyksiä siitä omasta koirasta. Olen miettinyt mikä vastaus olisi järkevä ja realistinen, mutta yleensä vastaan, että nyt ei sovi elämäntilanteeseen ja enkä asiaa sen kummemmin ole avannut. Nyt kuitenkin ajattelin teille hieman kirjoittaa asiasta.

Omaa koiraa olen haaveillut pikku tytöstä lähtien ja siitä edelleen haaveilen, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kavereille paljon selitän miten olisi helppoa, jos olisi oma koira ja miten päätösvalta koiran asioista olisi vain minun. Kuulen paljon sitä, että ei ihmisen nimi koiran papereissa tee vain yhtä  hoitajaa. Ihan hyvin koiralla voi olla monta hoitajaa, vaikka papereissa olisi se jonkun toisen nimi. Joskus kuitenkin harmittelen sitä, että en pysty hankkimaan omaa koiraa, vaikka tosi monella minun ikäisellä jo ne omat koirat on. 

Meillä kotona asuu metsästyskoiralauma, jota voin hoitaa niin paljon kuin jaksan. Harvoin koen, että nämä koirat ei olisi myös osana mua, vaikka en niitä virallisesti mitenkään omista. Varsinkin Lady tuntuu paljon mun omalta, sillä koen, että voin sitä pitää kuin omaa koiraani. Voin ostaa sille uusia varusteita ja joskus elättää sitä itse. Eläinlääkäri kuluihin kuitenkaan en koskaan ole osallistunut. Myös Mira tuli osaksi laumaa ja pidän sitäkin aikalailla omana koirana, vaikka isäni pentuhan se on. Koulutan Miraa ja hoidan sen ruokintaa, toki myös muut ihmiset tähän osallistuu.

Olen paljon miettinyt omaa koiraa. Totta puhuen mietteet päättyy aina siihen, että elämäntilanteeni ei ole se oikea juuri koiralle. Niinhän se myös onkin ja olen onnellinen, että olen pysynyt päätöksessäni olla ottamatta koiraa. Haluan tarjota koiralle hyvä laatuisen elämän, kuten varmasti moni muukin koiran omistaja. Tällä hetkellä asun vanhempieni luona maalla ja isälläni on metsästyskoiralauma. Kaksi koiraa asuu sisällä ja arki on aika vilskettä pennun kanssa. En koe, että koirani mahtuisi enää laumaan, sillä en ainakaan vanhempieni luona halua kolmea koiraa sisälle. Ehkä vähän outo peruste olla ottamatta koiraa, mutta näin se vain on. Haluan ajatella myös vanhempiani ja meidän muita koiria.

Sitten myös aika, sillä olen paljon miettinyt, että onko mulla oikeasti aikaa. Nyt aika menee aikapitkälti vanhempieni koiriin, sillä lauma vie aina aikaa. Myös minun on tarkoitus lähteä lisää opiskelemaan keväällä, joten kuka sitten hoitaisi koirani. Todennäköisesti en olisi joka päivä kotona, joten koirani jäisi vanhemmille ja en koe sitä reiluksi. Jos on oma koira, niin haluan, että siitä ei olisi muille taakkaa. 

Mietin myös paljon koiran kuluja ja niitä on toki aina hyvä miettiä, varsinkin näitä eläinlääkärikuluja. Olen oppinut näiden 21-vuoden aikana, että koskaan et voi tietää mitä elämässä koiran kanssa käy. Koira voi sairastua yhenäkin ja siihen voi mennä satoja tai jopa tuhansia euroja. En haluaisi olla tilanteessa, jossa mulla ei ole varaa hoitaa koiraani kuntoon tai, että ei olisi varaa ostaa sille ruokaa. Siksi koen, että haluan olla jopa vakituisessa työpaikassa ja haluan aukaista koiralle oman säästötilin, Miksi säästötili koiralle ? Siksi, jotta voisin helposti säästää rahaa juuri yllättävien eläinlääkärikulujen vuoksi tai muutoin turvaamaan rahallisesti koirani elämää. 

Vanhempieni koira Ritu

Sitten se rotu, joka tuntuu olevan yllättävän vaikea homma. Mulla on unelmarotuni, joka on dreeveri, mutta en harrasta metsästystä ja en halua viedä koiralta mahdollisuutta tehdä sitä mihin se on jalostettu. Toki facebookin metsästyskoirasta seurakoiraksi ryhmässä välillä vilahtaa dreevereitä, jotka etsii seurakoirakotia. Tiedän ainakin sen, että dreeverin joskus haluan, vaikka siten, että aloitan metsästyksen. 

Haaveilen välillä erilaisista roduista, mutta en saa päähäni sitä tiettyä rotua. Tiedän ainakin ''ehdot'', jotka haluaisin rodut täyttävän. Ne voisin tähän listata ja muistella sitten joskus oma koira kainalossa näitä :D.

- Helppo turkki. Haluan koiraltani, että sillä olisi mahdollisemman helppo hoitoinen turkki. Esimerkiksi kuukaudessa riittäisi yksi pesu, tosin ei sitä tiedä jos koira tykkää hangata itseään kaikissa ei niin kivoissa paikoissa :D. Koiran turkilta toivon, että sitä tarvitsee harjata n. paristi viikkoon/kuukauteen.

- Koko. En halua koiran olevan kamalan suuri, vaan sellainen keskikokoinen olisi hyvä. Jos haluan koiran olevan kokoa dreeveri, niin silloin ehdottomasti se olisi dreeveri. Mulla ei ole kokemuksia isoista koirista, vaan juuri jämtlanninpystykorvan ja dreeverin koot ovat ne tutut mulle. 

- Terveys. Haluan, että rotu olisi mahdollisemman terve. Se on minulle erityisen tärkeää. En halua koiraa, jolla lyttykuono tai todella tappijalat (tappijalkaan sen verran, että jos koira on muutoin terve, niin asia on silloin eri. Kuten esimerkiksi dreeveri). Joskus haaveilin mäyräkoirasta, mutta mua todella pelottaa niiden tappijalat ja mäyräkoirahalvaus. Haluan, että tulevan koiran vanhemmat ja mielellään myös suku neljänteen sukupolveen saakka kuvattu. Näin voin olla edes hieman varmempi siitä, että koirani voisi mahdollisesti olla terve, vaikka ei se sitä automaattisesti tarkoita. Tulen tulevaisuudessa kuvaamaan omankin koirani.

Tässä nyt pieni avautinen oman koiran hankinnasta. En pidä asian kanssa kiirettä, sillä koen, että aika näyttää milloin se koira sitten tulee. Haluan vielä sanoa, että nämä on täysin minun ajatuksia ja en halua näillä loukata ketään. Kuka vain voi koiran hankkia, jos on sellainen mahdollisuus, mutta toivon, että jokainen ihminen harkitsee huolella koiran ottoa. Ei tarvitse olla vakituisessa työssä, vaikka itse haluaisin olla ennen kuin koira tulisisi :).

Mitä ajatuksia postaus herätti ?

Ps. Blogin ulkoasu on nyt vähän mitä on, katson milloin tänne saan oikeasti hienon ulkoasun.

Mira on pieni taituri

 

Me ollaan Miran kanssa aloitettu harjoittelemaan temppuja ja arjessa höydyllisiä käskyjä. Ei -käsky on tullut aika tutuksi, sillä sitä saa toistaa päivän aikana monta kertaa. Mira on aikamoinen tuhooja, joten on hyvä, että pentu oppii ei käskyn äkkiä. Mirahan on maistellut jo seinää, tuolia ja millon mitäkin, onneksi pentu tykkää pahvilaatikoista ja niitähän meillä on vaikka muille jakaa :D. Onneksi Mira ymmärtää nopeasti mikä ei ole ok ja mikä on todellakin ok. 

Luoksetuloa ollaan ehditty harjoittelemaan paljon! Ulkona yleensä kutsun Miraa joko nimellä tai viheltäen ja homma toimii! Mira yleensä tulee viheltäen heti luokse ja olen kehunut pentua paljon. Koen tuon viheltäen luoksetulon tärkeäksi metsästystä ajatellen, sillä onhan se koira helpompi saada metsästä pois, kun on oppinut vihellyksen merkityksen. Nimellä tulokin sujuu hyvin, vaikka ei ihan yhtä paljon sitä olla opeteltu kuin viheltäen. Ihanaa huomata miten tuo pentu nauttii kehuista ja onneksi ei tarvitse olla herkkuja aina, vaikka pentu onkin ahne. 

Ollaan myös opeteltu temppuja ja Mira niin näistä tykkää! Ollaan nyt opeteltu istumista ja maahan menoa. Molemmat sujuu jo aika hyvin, vaikka ei läheskään joka ilta opetella. Myös ollaan opeteltu seisomista, sillä Ladyn pentu ajoilta sen muistan, että sain aina valitusta kun koira vain istui, vaikka piti seistä :D. Siispä ennen pennun tuloa päätin, että seisominen on ehdottamasti temppu, jonka aion opettaa pennulle. Mira on aika hyvin tajunnut mitä siltä haluan ja kokoajan homma paranee. Pitää vain itse muistaa palkata ja kehua riittävästi, sillä välillä jään vähän jälkeen näiden kanssa :D. 

Paikka käskyn alkeita ollaan hieman opeltu. Kun otin kuvia tähän postaukseen, niin aloin sanomaan pennulle paikka ja aina välillä pentu siinä pysyi. Kehuin pentua paljon ja jatkettiin hieman lisää treenaamista. Mira vain kokoajan parani ja kesti aina pidempään käskyn alla. Super pentu, joka varmana vielä oppii tämän paikka käskyn. En viitsinyt kauaa treenata, että pentu ei tylsistyisi, vaikka palkkasin ja kehuin sitä paljon. Vielä tylsistyy muhun :D

Miran kanssa on kyllä ihanaa treenata ja muistella samalla niitä pentutreenejä Ladyn kanssa. Hassua miten nämä pennut tajuavat asioita nopeasti ja yhtä nopeasti ne osaa. Miran kanssa opetellaan temppuja miltei joka toinen ilta tai silloin kuin pentu jaksaa keskittyä. Olen aiemmin jo maininnut, että Mira on aika ahne tyyppi ja niin näissä treeneissäkin Mira ei millään malttaisi odottaa herkkua. Onneksi se sentäs malttaa syödä herkun rauhallisesti, vaikka herkku täytyy saada nopeasti...

Lady on aina todella innoissaan, kun pennun kanssa treenataan ja yleensä otan Ladyn mukaan treeneihin. Mietin, että miten opettaisin kahdelle koiralle temppuja niin, että molemmat saavat yhtä paljon huomiota treeneissä. Yleensä teen niin, että vuorottelen Miran ja Ladyn kanssa, jos yhdessä treenaan. Onneksi Lady osaa paikka käskyn ja jaksaa odottaa sen aikaa, kun pennulle opetan jotain uutta. Pentu ei kyllä vielä osaa odottaa yhtä hyvin, joten Ladylle temppujen teko on vaikeaa :D. Ehkä pääasia, että molemmilla on kivaa ja Lady pääsee mukaan temppuihin. Ehkä keksin tähän vielä oivan ratkaisun, toki saa ehdottaa kommentteihin :). 

                

                

Meidän esittely

 

Minä, Lady & Mira.
Kuva: Ilona Mikkonen

Blogin neljäs postaus voisi olla luontoisesti meidän esittely. Sivut ovat vielä sen verran kesken, että tästä postausksesta on varmasti monelle hyötyä. Näitä on sitten vuosien varrella hauska lukea ja miettiä, että tuolloin me oltiin tuommoisia :D. Olen itse ihan super huono kertomaan itsestäni mitään tai saati koirista. Koirien luonne esittelyt tuottaa aina mulle harmaita hiuksia, vaikka tiedän niiden luonteista. En vain saa ajatustani hyvin tuotua tekstiksi asti blogiin. Yritetään silti :D.

Minä ja Mira
Kuva: Ilona Mikkonen

Olen Hanna, 21-vuotias nainen Itä-Suomesta. Tarkemmin Juuan alueelta. Asun omakotitalossa vanhempieni ja koiriemme kanssa. Tällä hetkellä odotan, että pääsen opiskelemaan valokuvausalalle. Se on ollut mun pitkäaikainen haave ja sitä kohti olen lähdössä. Haaveilen omasta valokuvausyrityksestä, joka tarjoaa ainakin koiravalokuvausta. Katsotaan sitten miten todellisuudessa käy. 

Koira maailmaan olen tullut jo ihan pienenä, sillä meillä on ollut aina koiria. Metsästyskoirat ovat kuuluneet vahvasti elämääni ja luulen, että tulen vielä itsekin omistamaan metsästyskoiran. Meillä tällä hetkellä kotona asuu 4 jämtlanninpystykorvaa Ritu, Alli, Piika ja pentu ja myös kaksi dreeveriä Lady ja Mira. En itse harrasta metsästystä, mutta haaveilen joskus pääseväni ajokokeisiin Ladyn kanssa. 

Koirien kanssa en harrasta mitään säännöllistä, mutta unelmoin ainakin kunnon tokotreeneistä. Kotona tehdään milloin mitäkin, mutta yleensä opetan koirille uusia tempppuja. Ehkäpä oman koiran kanssa lähden kurssille ja pääsen treenaamaan ihan kunnolla. Näistä on hyvä haaveilla nyt, kun omaa koiraa ei vielä ole. Koirien lisäksi harrastan valokuvausta ja sitä rakastan. Olen kuvannut useamman vuoden ja ''pääpaino'' on ollut eläimissä, tarkemmin koirissa. Tällä hetkellä kalustooni kuuluu Canon eos 80d ja siihen objektiivit Sigman 50mm 1.8 ja Canon 70-200mm 2.8. 

Bloggaaminen on ollut iso osa mun nuoruutta, sillä ennen pidin aktiivista koirablogia. Vuoden 2017 aikana pistin blogin kiinni ja ajattelin, että joskus vielä kirjoitan blogia. Monet kerrat olen blogin perustanut, mutta jo yhden postauksen jälkeen mielenkiintoni katosi. Vuonna 2013 alkoi mun bloggaaminen ja tykkäsin siitä ihan älyttömästi, vaikka silloin se vei oman aikansa kaikesta. Ulkoasujen teko oli mun mielipuuhaa ja teinkin monia ulkoasuja, ihan parasta! Nyt taidot ovatkin hiipuneet, mutta uskon, että osaan vielä kuhan treenaan.

Oskulan Lady Gaga

Oskulan Lady Gaga eli Lady on blogini päätähti. Lady on dreeveri narttu, vuosimallia 2014. Tuo kuvan kaunis koira on ihan luottokoira, ainakin mitä tulee valokuvaukseen. Lady on isäni kasvatti ja syntynyt 18.8.2014. Unlema, eli Ladyn emä, synnytti maanantaina pienen pentueen, johon sisältyi kaksi narttua ja uros. Toinen narttu lahjoitettiin alle 18-vuotiaalle nuorelle, joka on kiinnostunut metsästyskestä. Uros muutti metsästävään kotiin. Jäljelle jäi meidän Lady. 

Ladyn pentuaika oli aika ylösalas menoa, sillä pennusta lähtien tuo on ollut jääräpää. Pentuna oli kiva jahdata ihmisten jalkoja, purra käsiä ja milloin maistella huonekaluja. Eli aika tavallista pentuarkea, mutta ripaus jääräpäisyyttä joukkoon :D. Uhmaikä oli ihan kamala Ladyn kanssa, sillä silloin pureminen lisääntyi ja tuntui, että se ei koskaan lopu. Myös kaikki opittu asia unohtui ja pienestä pennusta tuli riivattu. Onneksi nämä meni ohi ja meidän normaali Lady palasi. 

Lady pentuna

Nykyään Ladylla on myös kaksi pentuetta, joista toisesta pentueesta meille kotiin jäi kasvamaan  Mira.

Lady on ihana koira, jonka kanssa voi huoletta esimerkiksi ottaa kuvia irti. Sen luonne on kultaa, eli on kiltti, tottelevainen, jääräpää ja tulee hyvin muiden koirien kanssa toimeen. Lady rakastaa leikkiä muiden koirien kanssa ja varsinkin siskoni koira Vili on Ladyn yksi parhaista kavereista. Sen kanssa Lady mörisee ihan kunnolla. Muitakin parhaita kavereita Ladylla on ja niitä yritetään nähdä aina kun voidaan. Lady myös leikkii Miran kanssa hyvin. Me myös temppuillaan Ladyn kanssa ja Lady osaakin muutamia temppuja.

Lady käy myös isäni kanssa metsällä ja toimii varsin hyvin. Nyt pentueen jälkeen kohotellaan kuntoa ja metsässä juoksu on ollut ihan loistava tapa siihen. Ladylle on ammuttu monet jänikset ja ainakin yksi kauris myös. Lady käy myös kokeissa ja on pärjännyt ihan hyvin. Vielä me yritetään saada yksi ykkönen kasaan. 

Ladylla on ollut elämäsä aikana matkassa epäonnea. Muutama vuosi sitten tapahtui tapaturma, jonka johdosta Ladylta amputointiin varvas. Nyt tassu voi hyvin, vaikka välillä metsästys reissujen jälkeen saattaa tassua nostaa ylös. Myös anaalirauhaset on leikattu pois, sillä metsästyksen kannalta niistä oli ongelmaa. Myös lukuiset korvaongelmat ovat olleet riesana, mutta nyt niitä ongelmia ei ole ollut. Vuonna 2020 syksyllä Ladylta leikattiin virtsakivet ja nyt etsimme sille hyvää ruokavaliota. 

Oskulan Mira

Oskulan Mira, eli tutummin Mira, on meidän lauman nuorin. Mira on Ladyn narttu pentu. Mira on syntynyt 30.10.2020. Miraan me vielä tutustutaan, mutta yritän nyt hieman kertoa neidistä. Mira syntyi yhdeksän pennun pentueeseen, joista kaksi kuoli. Miralla on 8 sisarusta, joista 3 on narttua ja 3 urosta. Mira on ollut haave ja unelma monta vuotta ja tuntui uskomattomalta, kun viimein narttuja meille asti syntyi. 

Mira on näiden viikkojen aikana osoittautunut ahneeksi, eli kaikki ruoka maistuu. Koulutuksen kannalta olen kokenut ahneuden hyödyksi, sillä Miralle tuntuu kelpaavan kaikki herkut. Muutoin ahneus on huonoksi, vaikka Mira syökin rauhallisesti kaikki ruuat. 

Mira on rohkea pentu ja vielä ei ole tullut mitään pelottavaa vastaan, vaikka ollaankin touhoiltu. Mira on nopea oppimaan uusia asioita ja on ollut hauska opettaa temppuja, kun neiti ymmärtää nopeasti mitä siltä pyydetään. Hampaitakin neiti on jo ehtinyt käyttämään kiellettyihin paikkoihin ja ei sana on tullut tutuksi. Hurjia leikkejä Mira ottaa emonsa kanssa ja emo jää ihan kakkoseksi leikeissä. Miran ehdottomasti lempilelut on pupu, pieni vinkulelu ja apina! Niillä me leikitään ja monilla muilla leluilla. Panta ja hihna on myös tullut tutuiksi ja niillä lenkkeily onnistuu jo ihan hyvin ! Me kuitenkin jatkamme vielä tutustumista ja kerron sitten vähän enemmän Mirasta.

Keitä te ootte ?

Mitä tykkäsitte meidän esittelypostauksesta ?

Nisä ongelmaa ja arkea

 

Viimein ehdin istahtamaan ja kirjoittamaan tänne ylös meidän elämästä! Uusi vuosi tuli ja meni. Me selvittiin siitä todella hyvin ja mitään sen suurempaa ongelmaa ei tullut. Mira vain ihmetteli pauketta, vaikka hieman stressasin miten selvitään ulko käymisistä. Miralla oli illasta yliväsymys läsnä ja neiti ei millään meinannut asettua nukkumaan. Olikohan se Miran oma uv ? Minusta ainakin siltä tuntuu :D. 

Uuden vuoden jälkeen elämä on alkanut tasoittua ja iha super hyvä! Mira ja Lady leikkivät paljon ja nyt minusta tuntuu, että Lady on se joka jää leikeissä kakkoseksi. Mira ottaa Ladya liian useasti korvista ja milloin mistäkin kiinni ja siihen saa olla puuttumassa. Lady ei ärähdä asiasta liian tiukasti, joten täytyy pitää Ladyn puolia. Ehkäpä joskus Mirakin oppii leikkimään emänsä kanssa hyvin.

Lady on myös päässyt viimein metsälle. Tiineys ja pentuarki vei metsällä juoksun kokonaan pois. Lady on kyllä ollut ihan fiiliksissä päästessään metsään ja se mekkalan määrä, kun koira tajuaa minne lähtö käy :D. Lady on ottanut ainakin 1.5h kaurisajon ja ainakin yksi jänisajokin tainnut tulla. Meidän ongelma on kuitenkin Ladyn nisät, sillä ne ovat aina metsästyksen jälkeen ihan punaiset. Nisä huoltoa on joka metsästys kerran jälkeen saanut tehdä ja Lady ei ole ihan mielissään siitä. Onneksi on kuitenkin helppo koira, joka antaa tehdä jokaisen toimenpiten hyvin, vaikka ei siitä tykkäisi.

Ollaan tultu siihen tulokseen, että Ladylle pitäisi löytää hyvä puku metsälle, joka suojaisi nisiä riittävän hyvin. Yhtä ajokoira liiviä Lady kokeili, mutta ei se ollut menestys. Harmi vain, että kyseisen liivin valmistus on lopetettu. Instagramissa (mettakopla) olenkin laittanut kyselyä liivin suhteen ja saanutkin hyviä vaihtoehtoja. Ajattelin jos täällä blogissa myös asiaa kysyisi, jos joku saattaisi löytää ratkaisun meidän puku/liiviongelmaan. Toivottavasti noilla ohjeilla löytyy joku puku. Jos tiedät, niin heitä ihmeessä kommenttia :). 

Puvun pitäisi 

Suojata nisiä

olla pitkäikäinen

hengittää & joustava kangas

suojaa tuulelta, lumelta, kylmältä ja miksei jäältä

dreeverille sopiva!

Meillä myös kävi tällä viikolla eläinkuvaaja Ilona Mikkonen! Olen pitkään haaveillut siitä, että kun pentu tulee, niin haluan kunnon pentukuvat. Nyt kun pentu on, niin Ilonan kanssa sovittiin kuvailut. Tiistaina sitten Mira ja Lady pääsi olemaan malleina ja kyllähän minäkin sain ''poseerata'' :D. Saan olla hirmu ylpeä koirista, sillä ne jaksoi pakkasesta huolimatta olla todella nätisti. Mira ei hirveästi koronan takia ole nähnyt uusia ihmisiä ja mietinkin miten pentu suhtautuu uuteen ihmiseen. Voin sanoa, että Mira oli ihan super! Innoissaan hän meni katsomaan ja antamaan pusut Ilonalle. Ilona on ennenkin kuvannut meidän koiria, joten ajattelin, että hän on varma valinta näihin kuvauksiin ja niin olikin. Otettiin koirista liikekuvia, yksilökuvia, yhteiskuvia ja niin edelleen. Olen nähnyt jo kuvista koevedokset ja en malta odottaa, että saan kuvat käsiini!

Nyt on aika laittaa tämä postaus pakettiin ja julkaista! Ihanaa päästä tänne taas kirjoittamaan ja fiilistelemään meidän arkea. Kumpa Ladyn ongelmaan löytyy ratkaisu. Toivon, että ehdin taas pian kirjoittamaan lisää tänne, sillä tämä on nykyään yllättävän koukuttavaa!