Käymässä Lieksassa - vitja miten onnistunut reissu!

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

 


Meidän reissupäivyri saa vielä jatkoa! Perjantaina (26.2) lähdimme käymään Lieksassa, kun viimein Koli-Lieksa välinen jäätie on aukaistu. Tuo jäätie on n. 7km pituinen ja lyhentää meidän matkaa Lieksaan n. 51km. Tälle vuodelle ensimmäinen Lieksan ja jäätien reissu, toivottavasti ei jäisi viimeiseksi. Jäätielle me ehdottomasti mennään Ladyn kanssa kuvaamaan, sillä onhan tuo nyt nätti!

Aamulla pakattiin koirien tavarat kasaan. Miralle häkki, johon laitoin tyynyn, viltin, lelun ja pissialustoja, kaiken varalta. Suojattiin auto pissialustoilla, koska jos vahinko käy, niin ei tarvitse autoa alkaa pesemään. Helpommalla varmasti pääsee, jos ostaisi suojan takapenkille. Koirat oli aika innoissaan, kun tajusivat, että nyt he pääsevät mukaan. Koirille laitettiin valjaat ja ai vitsi miten Mira on jo noihin tottunut! Me ei olla kuin kahdesti näillä reissuilla käytetty valjaita ja neiti ei ole moksiskaan. 

Kun ihmiset puki, niin koirat saivat odottaa eteisessä sen aikaa. Se, jos mikä oli kahdelle innokkaalle koiralle vaikeaa. Lady ei olisi millään halunnut keskittyä odottamiseen ja kun pentu piti ääntä, niin tottakai Ladykin innostui huutamaan. Eipä siinä auttanut, kun sanoa, että hiljaa ja odottakaa. Siinä ne sitten hetken malttoivat hiljaa odottaa, kunnes saivat luvan poistua eteisestä. Odottamista meidän ehdottomasti täytyy harjoitella, sillä ei näin homma voi jatkua :'D. Haluan vielä tarkentaa, että arki on helpompaa, jos molemmat osaavat odottaa. Lady on osannut odottaa rauhallisesti, mutta pennun tultua taloon, tämä taito on ottanut takapakkia. Ahkeraa treenausta siis!


Saatiin koirat hyvin autoon ja matka kohti jäätietä alkoi. Mira oli aika rauhallinen omassa häkissään ja Lady taas katsoi innoissaan maisemia. Jäätielle matka onnistui varsin hyvin, koirat olivat rauhallisia ja merkkejä pahoinvoinnista ei ollut. Jäätielle saapuessa kuitenkin Mira oksenti ja näytti vähän jännittyneeltä. Varmasti jotenkin jäällä ajo vaikutti asiaan, sillä Mira koskaan ennen ole ollut auton kyydissä, kun jäätiellä ajetaan. Jäätielle ei uskaltanut pysähtyä, joten jatkettiin matkaa ja toivottiin, että Mira ei oksentaisi uudelleen. Onneksi oltiin suojattu auto, joten sinänsä vahinko matkaa ei haitannut. Jäätie oli kyllä kaunis ja jännä kokemus, vaikka sitä ollaan miltei joka talvi ajettu. Sinne ehdottamasti pitää päästä Ladyn kanssa kuvaamaan.

Jäätien päässä auto siivottiin ja Mira vaikutti ihan ok:lta, joten jatkettiin matkaa. Vuonislahdelta Lieksaan oli enää puoli tuntia ja ajattelin, että kyllä me tästä matkasta selvitään. Juuri ennenkuin Lieksan satamaan päästiin, niin Mira oksenti uudelleen ja nyt niin, että sekä häkki ja koira oli oksennuksessa. Mira ei ollut kuin tassun ja korvan onnistunut sotkemaan oksennukseen, mutta häkki oli sitäkin enemmän sotkussa. Onneksi näihin osattiin varautua ja siivousvälineet vain esiin ja siivoamaan! Äiti oli koirien kanssa sen aikaa, kun minä siivosin. Puhdistusliinat on aika hyvä ja toimiva keksintö, niitä pitää ostaa lisää reissukassiin. 

Viimein oltiin saatu oksennukset siivottua ja pääsimme katsomaan olisiko satamassa hyvää kuvauspaikkaa. Lady oli varsin innoissaan, kuten aina, kun uusiin paikkoihin tullaan. Toki Ladylle tämä ei ollut uusi paikka, sillä ollaan Lieksassa käyty ennenkin. Mira oli super reipas ja meni Ladyn perässä rohkeasti. Jos emo meni liian kauas, niin Miralle tuli huoli ja alkoi huutamaan. Molemmat seikkailivat vierekkäin ja tutkivat yhdessä paikkoja. Muutamat ihmiset tuli meitä vastaan ja ohitukset meni varsin hienosti! Yksi koirakko tuli vastaan ja Lady ei edes tainnut sitä tajuta, sillä se keskittyi minuun. 



Satamasta kivaa paikkaa ei löytynyt, joten lähdimme toiseen paikkaan kuvaamaan. Kirkon vieressä oli kiva kuvauspaikka jossa otettiin muutamat kuvat. Lady oli iha super kuvattava, vaikka aluksi oli  innoissaan tutkimassa paikkoja. Sama innostus oli mallina olossa, mutta silloin Lady keskittyi tosi hyvin, vaikka olikin kuvien aikana irti. Sillä välin kun minä kuvasin Ladya, niin äiti tutki Miran kanssa paikkoja. Mira oli aluksi tosi ihmeissään mihin emä jäi ja välillä piippasi, vaikka kokoajan näki missä me olemme. Mira kuitenkin käyttäytyi superisti, vaikka lähellä meni rekkoja ja muita autoja. Ihan super pentu!

Miran kuvaukset onnistui varsin hyvin, vaikka olikin ilman Ladya. Se malttoi istua paikallaan ja katsoa kameraan, vaikka ympärillä olikin vaikka ja mitä. Super pentu taas! Mira on ollut kyllä aika helppo kuvattava ja olen siitä varsin iloinen, sillä pentukuvat on rakkautta. Mira ja Lady sai hyvästä työstä herkkuja ja kehuja. Saa olla ylpeä, vaikka matka Lieksaan ei ollutkaan ihan puhdas :D. Me käytiin vielä muutamissa kaupoissa ja koirat saivat levätä autossa. Kotimatkalla Mira oli vielä yhdet tarpeet tehnyt, vaikka kävimme ulkona. Onneksi oli pissialustat! 

Nyt vain pitäisi löytää keino Miran matkapahoinvointiin. Koirat söivät 3-4h ennen reissuun lähtöä, joten tuskin ruokailu oli syynä oksentamiselle. Meidän täytyy enemmän totuttaa Miraa autoiluun, jotta se saisi paljon kokemuksia, jos se vaikka meidän tilannetta helpottaa. Kuulisin teidänkin kokemuksia matkapahoinvoinnista ja mikä teillä on helpottanut tähän. 



Reissu Kolille - Menikö se sittenkään niin huonosti ?

keskiviikko 24. helmikuuta 2021



Kävimme lauantaina (20.2) Kolilla äitini, ystäväni ja hänen miehensä kanssa. Meillä matkassa oli Lady, Mira ja ystäväni koira Ruka. Lähdettiin aamulla kahdella autolla liikenteeseen, sillä ei millään neljä ihmistä ja 3 koiraa + häkki olisi mahtunut yhteen autoon. Mirahan ei ole ollut autossa sitten joulukuun, koska on ollut vähän ongelmia häkin kanssa. Mua hiemanko jännitti miten reissun käy, sillä autoilusta on yli kuukausi aikaa ja muutenkin pohdin onko järkevää ottaa pentua mukaan. Kolille me päästiin ihan hyvin, Mira piti muutaman ääntelyn ja asettui. Lady tuttuun tapaan katseli, että mihin me mennään, kenties metsälle ?

Kolille saapuessa ongelmana tuli se, kun Mira ei oikein halunnut tulla häkistä, mutta sitten se sieltä tuli. Kovin reippaasti Mira lähti kävelemään ja Lady oli heti hajujen perässä menossa. Hissi olikin vähän sellainen juttu jota mietin, että miten me tästä selvitään, mutta turhaan sitä sitten mietin! Hissin odotuksen ajan Mira teki selväksi, että ei halua olla sylissä, vaan tutkia mitä Ruka puuhaa. Hissiin en uskaltanut Miraa yksin päästää, vaan otin sen syliin. Lady on tottunut menemään itse hissiin ja osaa sillä matkustaa varsin hienosti ja Mira sai kyllä hyvää esimerkkiä Ladylta ja Rukalta hississä olosta. Mira oli aika ihmeissään missä ollaan ja vähän piippaili, mutta ei mitään kamalaa huutoa tullut, jota vähän pelkäsin. Hissi reissu onnistui molempien koirien kanssa hienosti ja siitä saa olla ylpeä <3. 


Hissistä päästyämme Mira pääsi sylistä ihmettelemään Kolia. Lady meni innoissaan eteenpäin ja haukkui pienelle koiralle, mutta onneksi osasi lopettaa haukkkumisen. Meille tuli pari koira kohtaamista ja ne meni ihan vaihtelevalla menestyksellä. Lady on ollut vähän aina sellainen, että haukkuu koirakolle, vaikka ei mitenkään vihainen olisi. Nyt me saatiin yksi onnistunut koira kohtaaminen, jossa Lady osasi jättää koiran hyvin. Itseäni harmittaa reissussa se, että en osannut oikealla tavalla keskittyä Ladyyn ja sen vuoksi reissusta ei tullut ehkä sitä parasta. Mira pärjäsi muiden koirien kanssa hyvin, sitä ei oikeastaan kamalasti ne kiinnostanut, sillä oli paljon uutta pienellä edessä.

Ystäväni, hänen miehensä ja Ruka kiipesivät Ukko-Kolille, mutta me emme uskaltaneet. Se reitti näytti hieman pelottavalta pennun kanssa mentäväksi, joten jäimme alas odottamaan ja suunnittelin missä mitäkin kuvia otetaan. Kuulema Ukko-Kolille oli aika liukas kiivetä ja sinne pääsy oli vaikeaa, eli oli ihan hyvä ratkaisu olla sinne menemättä. Lumikengillä Kolilla pärjäisi ihan loistavasti ja sellaiset kannattaa olla, jos haluaa liikkua monipuolisesti. Kolin reitit oli aikalailla hukkunut lumen peittoon ja lumikenkä reittejä oli aika paljon, mutta ei niissä oikein voinut ilma lumikenkiä kävellä. 

Lady käveli aikalailla vetäen, mutta onneksi ei kuitenkaan mitään kamalaa vetoa. Vaan sellaista, että hihna ei pysynyt löysällä ja tuntui, että Ladylla ei ole korvia mukana, vaikka jälkeenpäin ajateltuna miunssa se vika oli. En osannut Ladylta oikealla tavalla pyytää olla vetämättä tai muuta vastaavaa, vaan kulutin energiani kokoajan kieltämällä koiraa, joka ei tuottanut tulosta. Lähdin ihan väärällä asenteella reissuun ja se jos mikä kaduttaa, vaikka en varmana ole ensimmäinen tai viimeinen ihminen, joka herää päivään väärällä jalalla. Ajattelin aluksi, että oli virhe ottaa Lady mukaan ja, että en enää ikinä ota Ladya mihinkään. Muiden mielestä Lady oli hienosti ja pakkohan se oli myös itse uskottava, vaikka tiesin, että ei Lady ole ''kamala'', jos osaa sen kanssa olla. Tällä kertaa meidän yhteistyö ei toiminut oman virheeni takia, mutta onneksi näitä reissuja tulee vielä ja toivon, että en tee näitä virheitä uudelleen. 


Kuvauksissa Lady oli aivan super! Tykkään niin siitä, kun Lady on ihan täysillä mukana, jos kuvaan sitä. Uskallan pitää sitä irti niin, että kun otan kuvan, niin hihna otetaan siksi aikaa pois. Lady oli niin nätisti hetken irti, kun minä otin muutaman kuvat siitä. Hienosta käyttäytymisestä Lady sai hyvin palkkaa ;). Pakko sanoa, että tiedostan ettei kansallispuistoissa saa koiraa pitää vapaasti. Lady oli irti paikallaan muutaman minuutin ja muutoin kulki hihnassa. Se on metsästyskoira, joten en voi sitä vapaasti irti pitää missään, vaikka valokuvaus juttuja me teemme irti, sillä koira pysyy paikallaan hyvin irti.

Mira oli koko reissun super reipas ja käveli innoissaan emonsa mukana, mutta sitten tulikin kylmä. Tätä olin miettinyt monta päivää, että onko ihan oikeasti hyvä ottaa pentu mukaan vai ei. Mietin sosiaalistamis näkökulmasta hyvänä ideana, mutta hieman pelotti tuleeko kylmä. Olisi pitänyt jättää Mira kotiin ja sosiaalistaa pentua myöhemmin. No, tästäkin opitaan ja ensi kerralla Mira saakin jäädä kotiin, sillä haluan tehdä valokuvausreissun Ladyn ja Rukan kanssa. Loppujen lopuksi reissu oli ihan ok. vaikka hieman ongelmia olikin. Koirat oli hienosti, vaikka elin siinä uskossa, että Lady oli ihan kamala. Meillä kuitenkin oli kivaa ja lopuksi jäimme syömään ravintolaan, joka oli oiva lopetus tälle mielenkiintoiselle reissulle.

Kotimatkalla Lady oksenti autoon ja mietin, että miten ihmeessä se nyt päätti oksentaa. Ladylla ei ennen ole ollut matkapahoinvointia, mutta kaipa noita voi sattua ihan milloin vain. Kotona sitten alkoikin siivousoperaatio ja mietintä, että oliko herkuissa vikaa vai missä. Mira sentään matkusti tosi hyvin! Tarpeita ei tullut autoon ja matkustus onnistui hyvin häkin kanssa. Vähän harmi, että äitin autoon ei tule mahtumaan isompaa häkkiä, joten Miran kasvaessa matkustamisesta voi tulla haasteellista.

Sellainen tämä Kolin reissu oli ja toivon, että tämä opettaa mua ainakin jotenkin. Onneksi meiltä on alle puolen tunnin ajomatka, joten tämä reissu ei todellakaan ole se viimeinen. Mirakin pääsee vielä Kolille, mutta sitten kun on oikeasti pennulle hyvä sää. Ainakin opettavainen reissu, jos ei mitään muuta :D.

Blogi muuten sai ihan super ihana ulkoasun! Ulkoasua tullaan vielä hieman säätämään parin viikon päästä, mutta se on jo nyt aikalailla valmis. Kiitos kuuluu Maijalle, joka tämän ulkoasun meille teki :)!

Mira jo 3kk!

keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Otettiin viikko sitten studiokuvia <3


En ymmärrä mihin aika menee, mutta tuo pentu on jo kolme kuukautta vanha. Vasta se syntyi ja nyt jo kasvaa kovaa vauhtia ja kehittyy. Mira on jo ehtinyt saamaan lempinimiä ja niitä arjessa välillä käytetään, kuten Mirppe on kovassa käytössä, jos pentu tekee tuhoja. Äitini kutsuu Miraa välillä Miisakiksi ja Miratse (entinen koira). Onneksi Mira on tottunut jo omaan nimeen, joten nämä lempinimet ei ainakaan vielä ole sekottanut koiraa :D

Me ollaan treenattu ihan hyvin ja pentu se oppii nopeasti. Ollaan jo opittu istu, maahan, tassu ja uusimpina on ollut kuono tiettyyn paikkaan ja tassut (etutassut esim vadin päälle). Yhteisenä temppuna olen Ladylle ja Miralle opettanut hali, eli Lady etutassullaan ottaa Miran kainaloon. Se on hirmu ihana temppu ja Lady ymmärtää sen aika hyvin! Pientä hiontaa se tarvitsee, mutta alkaa näyttämään hyvältä. Lady sen tempun oppi vähän puolivahingossa, kun pyysin Ladyn vilkuttamaan, mutta sitten halasi Miraa. Mietin miten saisin Ladyn ymmärtämään tuon tempun ja sitten keksin laittamaan käden ylös, jolloin koira ymmärtää, että nyt halitaan :D. 

Mira alkaa olemaan jo sisäsiisti ja meillä osataan pyytää jo ulos! Moneen viikkoon ei ole Mira tehnyt tarpeitaan sisälle ja se on ollut aivan ihanaa. Mietin pitkään, että milloinhan Mira oppii täysin sisäsiistiksi ja sehän kävi aika nopeaa. Meillä on siinä mielessä tosi hyvä, kun jos koiralle tulee kova hätä, niin sen voi vain irti laskea ja eikä itse tarvitse kiireessä panikoida, että ehtiikö koira tekemään tarpeet sisälle vai ehditkö itse pukea ulkovaatteet päällesi..Nämä on kai niitä omakotitalon etuja, kun asuu kaukana naapureista, haha :D. 


Me ollaan vietelty aika normaalia arkea, kun ei missään oikein pääse käymään. Ollaan kuvailtu ja Mira on ollut ihan mahtava pentu malli, sillä se jaksaa poseerata hyvien herkkujen ansiosta. Lady on mun luottomalli, sillä se on aina sellainen helppo ja kaikki käy tyyppi, toki meidän pitäisi treenata joitain temppuja juuri valokuvausta varten. Olisi ihana opettaa Ladylle kurre niin, että sen saisi kaukaa toimivaksi, eli miltei käsiapu pois. Lady osaa kurren niin, että sanon kurre ja näytän kädellä, kuten miltei kaikkien temppujen kanssa. Olen aika laiska opettamaan käsiapuja pois, mutta en ole kokenut käsiapuista ongelmaa. 

Haluan vielä loppuun muistuttaa, että meidän blogi menee pian kiinni ulkoasu remontin vuoksi. Palaan sitten asiaan, kun viimein saadaan tänne hieno ulkoasu! En malta odottaa, koska varmasti siitä tulen tykkäämään. 

Onko enää koirablogeja ?

maanantai 15. helmikuuta 2021


Minun tekee mieli tehdä postaus koirablogeista nykyään, sillä on meno kyllä muuttunut. Koirablogien kulta aikaa taisi olla siinä 2013-2017 vaiheilla, ellei jopa aiemmin. Itse aloitin bloggaamisen vuoden 2013 alkupuolella ja silloin oli monenlaista blogia. Ihmiset olivat tosi aktiivisia päivittämään blogejaan ja siinä itsekin innostui toden teolla kirjoittamaan blogia. Oli portaaleja, joihin ihmiset halusivat aina mukaan. Ne jos mitkä olivat tosi suosittuja.

Mun blogin elämä loppui siinä 2017 vaiheilla, sillä ei enää intoa ollut. Kun tekee jotain asiaa monta vuotta hirveä into päällä, niin kyllä joskus motivaatio laskee. Tai olisiko oikeasti laskenut ? Huomasin jo silloin, että koirablogeja poistuu tai osa blogeista muutuu epäaktiivseksi. Koen, että näistä syistä myös oma blogini koki lopun, joka nyt jälkeenpäin harmittaa. Olisi ollut kiva jatkaa ja katsoa mihin suuntaan blogimaailma menee. 

Nyt kun itse olen palannut blogimaailmaan ja yrittänyt päästä jyvälle blogien menosta, niin olen huomannut, että tämä on todella vaikeaa! Ennen pystyi googleen kirjoittamaan ''koirablogi'', niin löytyi Paimenlauma blogin tekemä suomen suosituimmat koirablogit ja sieltä löytyi paljon luettavaa. Nykyään kun samaa listaa katsoo ja etsii blogeja, niin todella harva enää on aktiivnen. Harmittavaa, vaikka ymmärrän, että blogimaailma on aika kuollut nykyään.

Se miksi tein tämän postauksen johtuu siitä, että en enää tiedä mistä lyödän koirablogeja luettavaksi. Onko niitä edes enää ? Ajattelen, että tämä postaus voisi auttaa löytämään niitä blogeja, joita olen kuumeisesti etsinyt pitkin googlea. Kysymys kuulukin, tiedätkö sinä onko koirablogeja enää ? Jos on, niin olisi ihanaa, jos voisit heittää linkin tuohon alas <3!

Me jatkamme blogimaailman ihmettelyä ja blogien etsimistä toivoen, että saadaan edes pari blogia luettavaksi.

Ps. Meidän blogi hiljenee tässä kuussa hetkeksi, sillä saamme viimein uuden ulkoasun! 

Milloin oma koira ?

maanantai 1. helmikuuta 2021

 


Kysymys, jota multa kysytään todella paljon ja useasti! Mietin pitkään, että haluan avautua asiasta jossakin, mutta instagram ei ole oikein hyvä pitkille postauksille, sillä tila loppuu aina. Niimpä tämä blogi voisi toimia todella hyvänä alustana tähän ja ainakaan tila ei lopu ihan heti :D. Kun pidän instagramissa kysymystuokiota ja sinne aika monesti tulee kysymyksiä siitä omasta koirasta. Olen miettinyt mikä vastaus olisi järkevä ja realistinen, mutta yleensä vastaan, että nyt ei sovi elämäntilanteeseen ja enkä asiaa sen kummemmin ole avannut. Nyt kuitenkin ajattelin teille hieman kirjoittaa asiasta.

Omaa koiraa olen haaveillut pikku tytöstä lähtien ja siitä edelleen haaveilen, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kavereille paljon selitän miten olisi helppoa, jos olisi oma koira ja miten päätösvalta koiran asioista olisi vain minun. Kuulen paljon sitä, että ei ihmisen nimi koiran papereissa tee vain yhtä  hoitajaa. Ihan hyvin koiralla voi olla monta hoitajaa, vaikka papereissa olisi se jonkun toisen nimi. Joskus kuitenkin harmittelen sitä, että en pysty hankkimaan omaa koiraa, vaikka tosi monella minun ikäisellä jo ne omat koirat on. 

Meillä kotona asuu metsästyskoiralauma, jota voin hoitaa niin paljon kuin jaksan. Harvoin koen, että nämä koirat ei olisi myös osana mua, vaikka en niitä virallisesti mitenkään omista. Varsinkin Lady tuntuu paljon mun omalta, sillä koen, että voin sitä pitää kuin omaa koiraani. Voin ostaa sille uusia varusteita ja joskus elättää sitä itse. Eläinlääkäri kuluihin kuitenkaan en koskaan ole osallistunut. Myös Mira tuli osaksi laumaa ja pidän sitäkin aikalailla omana koirana, vaikka isäni pentuhan se on. Koulutan Miraa ja hoidan sen ruokintaa, toki myös muut ihmiset tähän osallistuu.



Olen paljon miettinyt omaa koiraa. Totta puhuen mietteet päättyy aina siihen, että elämäntilanteeni ei ole se oikea juuri koiralle. Niinhän se myös onkin ja olen onnellinen, että olen pysynyt päätöksessäni olla ottamatta koiraa. Haluan tarjota koiralle hyvä laatuisen elämän, kuten varmasti moni muukin koiran omistaja. Tällä hetkellä asun vanhempieni luona maalla ja isälläni on metsästyskoiralauma. Kaksi koiraa asuu sisällä ja arki on aika vilskettä pennun kanssa. En koe, että koirani mahtuisi enää laumaan, sillä en ainakaan vanhempieni luona halua kolmea koiraa sisälle. Ehkä vähän outo peruste olla ottamatta koiraa, mutta näin se vain on. Haluan ajatella myös vanhempiani ja meidän muita koiria.

Sitten myös aika, sillä olen paljon miettinyt, että onko mulla oikeasti aikaa. Nyt aika menee aikapitkälti vanhempieni koiriin, sillä lauma vie aina aikaa. Myös minun on tarkoitus lähteä lisää opiskelemaan keväällä, joten kuka sitten hoitaisi koirani. Todennäköisesti en olisi joka päivä kotona, joten koirani jäisi vanhemmille ja en koe sitä reiluksi. Jos on oma koira, niin haluan, että siitä ei olisi muille taakkaa. 

Mietin myös paljon koiran kuluja ja niitä on toki aina hyvä miettiä, varsinkin näitä eläinlääkärikuluja. Olen oppinut näiden 21-vuoden aikana, että koskaan et voi tietää mitä elämässä koiran kanssa käy. Koira voi sairastua yhenäkin ja siihen voi mennä satoja tai jopa tuhansia euroja. En haluaisi olla tilanteessa, jossa mulla ei ole varaa hoitaa koiraani kuntoon tai, että ei olisi varaa ostaa sille ruokaa. Siksi koen, että haluan olla jopa vakituisessa työpaikassa ja haluan aukaista koiralle oman säästötilin, Miksi säästötili koiralle ? Siksi, jotta voisin helposti säästää rahaa juuri yllättävien eläinlääkärikulujen vuoksi tai muutoin turvaamaan rahallisesti koirani elämää. 

Vanhempieni koira Ritu

Sitten se rotu, joka tuntuu olevan yllättävän vaikea homma. Mulla on unelmarotuni, joka on dreeveri, mutta en harrasta metsästystä ja en halua viedä koiralta mahdollisuutta tehdä sitä mihin se on jalostettu. Toki facebookin metsästyskoirasta seurakoiraksi ryhmässä välillä vilahtaa dreevereitä, jotka etsii seurakoirakotia. Tiedän ainakin sen, että dreeverin joskus haluan, vaikka siten, että aloitan metsästyksen. 

Haaveilen välillä erilaisista roduista, mutta en saa päähäni sitä tiettyä rotua. Tiedän ainakin ''ehdot'', jotka haluaisin rodut täyttävän. Ne voisin tähän listata ja muistella sitten joskus oma koira kainalossa näitä :D.

- Helppo turkki. Haluan koiraltani, että sillä olisi mahdollisemman helppo hoitoinen turkki. Esimerkiksi kuukaudessa riittäisi yksi pesu, tosin ei sitä tiedä jos koira tykkää hangata itseään kaikissa ei niin kivoissa paikoissa :D. Koiran turkilta toivon, että sitä tarvitsee harjata n. paristi viikkoon/kuukauteen.

- Koko. En halua koiran olevan kamalan suuri, vaan sellainen keskikokoinen olisi hyvä. Jos haluan koiran olevan kokoa dreeveri, niin silloin ehdottomasti se olisi dreeveri. Mulla ei ole kokemuksia isoista koirista, vaan juuri jämtlanninpystykorvan ja dreeverin koot ovat ne tutut mulle. 

- Terveys. Haluan, että rotu olisi mahdollisemman terve. Se on minulle erityisen tärkeää. En halua koiraa, jolla lyttykuono tai todella tappijalat (tappijalkaan sen verran, että jos koira on muutoin terve, niin asia on silloin eri. Kuten esimerkiksi dreeveri). Joskus haaveilin mäyräkoirasta, mutta mua todella pelottaa niiden tappijalat ja mäyräkoirahalvaus. Haluan, että tulevan koiran vanhemmat ja mielellään myös suku neljänteen sukupolveen saakka kuvattu. Näin voin olla edes hieman varmempi siitä, että koirani voisi mahdollisesti olla terve, vaikka ei se sitä automaattisesti tarkoita. Tulen tulevaisuudessa kuvaamaan omankin koirani.

Tässä nyt pieni avautinen oman koiran hankinnasta. En pidä asian kanssa kiirettä, sillä koen, että aika näyttää milloin se koira sitten tulee. Haluan vielä sanoa, että nämä on täysin minun ajatuksia ja en halua näillä loukata ketään. Kuka vain voi koiran hankkia, jos on sellainen mahdollisuus, mutta toivon, että jokainen ihminen harkitsee huolella koiran ottoa. Ei tarvitse olla vakituisessa työssä, vaikka itse haluaisin olla ennen kuin koira tulisisi :).

Mitä ajatuksia postaus herätti ?

Ps. Blogin ulkoasu on nyt vähän mitä on, katson milloin tänne saan oikeasti hienon ulkoasun.




 
BLOG TEMPLATE BY MAIJA SUNI