Meidän reissupäivyri saa vielä jatkoa! Perjantaina (26.2) lähdimme käymään Lieksassa, kun viimein Koli-Lieksa välinen jäätie on aukaistu. Tuo jäätie on n. 7km pituinen ja lyhentää meidän matkaa Lieksaan n. 51km. Tälle vuodelle ensimmäinen Lieksan ja jäätien reissu, toivottavasti ei jäisi viimeiseksi. Jäätielle me ehdottomasti mennään Ladyn kanssa kuvaamaan, sillä onhan tuo nyt nätti!

Aamulla pakattiin koirien tavarat kasaan. Miralle häkki, johon laitoin tyynyn, viltin, lelun ja pissialustoja, kaiken varalta. Suojattiin auto pissialustoilla, koska jos vahinko käy, niin ei tarvitse autoa alkaa pesemään. Helpommalla varmasti pääsee, jos ostaisi suojan takapenkille. Koirat oli aika innoissaan, kun tajusivat, että nyt he pääsevät mukaan. Koirille laitettiin valjaat ja ai vitsi miten Mira on jo noihin tottunut! Me ei olla kuin kahdesti näillä reissuilla käytetty valjaita ja neiti ei ole moksiskaan. 

Kun ihmiset puki, niin koirat saivat odottaa eteisessä sen aikaa. Se, jos mikä oli kahdelle innokkaalle koiralle vaikeaa. Lady ei olisi millään halunnut keskittyä odottamiseen ja kun pentu piti ääntä, niin tottakai Ladykin innostui huutamaan. Eipä siinä auttanut, kun sanoa, että hiljaa ja odottakaa. Siinä ne sitten hetken malttoivat hiljaa odottaa, kunnes saivat luvan poistua eteisestä. Odottamista meidän ehdottomasti täytyy harjoitella, sillä ei näin homma voi jatkua :'D. Haluan vielä tarkentaa, että arki on helpompaa, jos molemmat osaavat odottaa. Lady on osannut odottaa rauhallisesti, mutta pennun tultua taloon, tämä taito on ottanut takapakkia. Ahkeraa treenausta siis!

Saatiin koirat hyvin autoon ja matka kohti jäätietä alkoi. Mira oli aika rauhallinen omassa häkissään ja Lady taas katsoi innoissaan maisemia. Jäätielle matka onnistui varsin hyvin, koirat olivat rauhallisia ja merkkejä pahoinvoinnista ei ollut. Jäätielle saapuessa kuitenkin Mira oksenti ja näytti vähän jännittyneeltä. Varmasti jotenkin jäällä ajo vaikutti asiaan, sillä Mira koskaan ennen ole ollut auton kyydissä, kun jäätiellä ajetaan. Jäätielle ei uskaltanut pysähtyä, joten jatkettiin matkaa ja toivottiin, että Mira ei oksentaisi uudelleen. Onneksi oltiin suojattu auto, joten sinänsä vahinko matkaa ei haitannut. Jäätie oli kyllä kaunis ja jännä kokemus, vaikka sitä ollaan miltei joka talvi ajettu. Sinne ehdottamasti pitää päästä Ladyn kanssa kuvaamaan.

Jäätien päässä auto siivottiin ja Mira vaikutti ihan ok:lta, joten jatkettiin matkaa. Vuonislahdelta Lieksaan oli enää puoli tuntia ja ajattelin, että kyllä me tästä matkasta selvitään. Juuri ennenkuin Lieksan satamaan päästiin, niin Mira oksenti uudelleen ja nyt niin, että sekä häkki ja koira oli oksennuksessa. Mira ei ollut kuin tassun ja korvan onnistunut sotkemaan oksennukseen, mutta häkki oli sitäkin enemmän sotkussa. Onneksi näihin osattiin varautua ja siivousvälineet vain esiin ja siivoamaan! Äiti oli koirien kanssa sen aikaa, kun minä siivosin. Puhdistusliinat on aika hyvä ja toimiva keksintö, niitä pitää ostaa lisää reissukassiin. 

Viimein oltiin saatu oksennukset siivottua ja pääsimme katsomaan olisiko satamassa hyvää kuvauspaikkaa. Lady oli varsin innoissaan, kuten aina, kun uusiin paikkoihin tullaan. Toki Ladylle tämä ei ollut uusi paikka, sillä ollaan Lieksassa käyty ennenkin. Mira oli super reipas ja meni Ladyn perässä rohkeasti. Jos emo meni liian kauas, niin Miralle tuli huoli ja alkoi huutamaan. Molemmat seikkailivat vierekkäin ja tutkivat yhdessä paikkoja. Muutamat ihmiset tuli meitä vastaan ja ohitukset meni varsin hienosti! Yksi koirakko tuli vastaan ja Lady ei edes tainnut sitä tajuta, sillä se keskittyi minuun. 

Satamasta kivaa paikkaa ei löytynyt, joten lähdimme toiseen paikkaan kuvaamaan. Kirkon vieressä oli kiva kuvauspaikka jossa otettiin muutamat kuvat. Lady oli iha super kuvattava, vaikka aluksi oli  innoissaan tutkimassa paikkoja. Sama innostus oli mallina olossa, mutta silloin Lady keskittyi tosi hyvin, vaikka olikin kuvien aikana irti. Sillä välin kun minä kuvasin Ladya, niin äiti tutki Miran kanssa paikkoja. Mira oli aluksi tosi ihmeissään mihin emä jäi ja välillä piippasi, vaikka kokoajan näki missä me olemme. Mira kuitenkin käyttäytyi superisti, vaikka lähellä meni rekkoja ja muita autoja. Ihan super pentu!

Miran kuvaukset onnistui varsin hyvin, vaikka olikin ilman Ladya. Se malttoi istua paikallaan ja katsoa kameraan, vaikka ympärillä olikin vaikka ja mitä. Super pentu taas! Mira on ollut kyllä aika helppo kuvattava ja olen siitä varsin iloinen, sillä pentukuvat on rakkautta. Mira ja Lady sai hyvästä työstä herkkuja ja kehuja. Saa olla ylpeä, vaikka matka Lieksaan ei ollutkaan ihan puhdas :D. Me käytiin vielä muutamissa kaupoissa ja koirat saivat levätä autossa. Kotimatkalla Mira oli vielä yhdet tarpeet tehnyt, vaikka kävimme ulkona. Onneksi oli pissialustat! 

Nyt vain pitäisi löytää keino Miran matkapahoinvointiin. Koirat söivät 3-4h ennen reissuun lähtöä, joten tuskin ruokailu oli syynä oksentamiselle. Meidän täytyy enemmän totuttaa Miraa autoiluun, jotta se saisi paljon kokemuksia, jos se vaikka meidän tilannetta helpottaa. Kuulisin teidänkin kokemuksia matkapahoinvoinnista ja mikä teillä on helpottanut tähän. 

Reissu Kolille - Menikö se sittenkään niin huonosti ?

Kävimme lauantaina (20.2) Kolilla äitini, ystäväni ja hänen miehensä kanssa. Meillä matkassa oli Lady, Mira ja ystäväni koira Ruka. Lähdettiin aamulla kahdella autolla liikenteeseen, sillä ei millään neljä ihmistä ja 3 koiraa + häkki olisi mahtunut yhteen autoon. Mirahan ei ole ollut autossa sitten joulukuun, koska on ollut vähän ongelmia häkin kanssa. Mua hiemanko jännitti miten reissun käy, sillä autoilusta on yli kuukausi aikaa ja muutenkin pohdin onko järkevää ottaa pentua mukaan. Kolille me päästiin ihan hyvin, Mira piti muutaman ääntelyn ja asettui. Lady tuttuun tapaan katseli, että mihin me mennään, kenties metsälle ?

Kolille saapuessa ongelmana tuli se, kun Mira ei oikein halunnut tulla häkistä, mutta sitten se sieltä tuli. Kovin reippaasti Mira lähti kävelemään ja Lady oli heti hajujen perässä menossa. Hissi olikin vähän sellainen juttu jota mietin, että miten me tästä selvitään, mutta turhaan sitä sitten mietin! Hissin odotuksen ajan Mira teki selväksi, että ei halua olla sylissä, vaan tutkia mitä Ruka puuhaa. Hissiin en uskaltanut Miraa yksin päästää, vaan otin sen syliin. Lady on tottunut menemään itse hissiin ja osaa sillä matkustaa varsin hienosti ja Mira sai kyllä hyvää esimerkkiä Ladylta ja Rukalta hississä olosta. Mira oli aika ihmeissään missä ollaan ja vähän piippaili, mutta ei mitään kamalaa huutoa tullut, jota vähän pelkäsin. Hissi reissu onnistui molempien koirien kanssa hienosti ja siitä saa olla ylpeä <3. 

Hissistä päästyämme Mira pääsi sylistä ihmettelemään Kolia. Lady meni innoissaan eteenpäin ja haukkui pienelle koiralle, mutta onneksi osasi lopettaa haukkkumisen. Meille tuli pari koira kohtaamista ja ne meni ihan vaihtelevalla menestyksellä. Lady on ollut vähän aina sellainen, että haukkuu koirakolle, vaikka ei mitenkään vihainen olisi. Nyt me saatiin yksi onnistunut koira kohtaaminen, jossa Lady osasi jättää koiran hyvin. Itseäni harmittaa reissussa se, että en osannut oikealla tavalla keskittyä Ladyyn ja sen vuoksi reissusta ei tullut ehkä sitä parasta. Mira pärjäsi muiden koirien kanssa hyvin, sitä ei oikeastaan kamalasti ne kiinnostanut, sillä oli paljon uutta pienellä edessä.

Ystäväni, hänen miehensä ja Ruka kiipesivät Ukko-Kolille, mutta me emme uskaltaneet. Se reitti näytti hieman pelottavalta pennun kanssa mentäväksi, joten jäimme alas odottamaan ja suunnittelin missä mitäkin kuvia otetaan. Kuulema Ukko-Kolille oli aika liukas kiivetä ja sinne pääsy oli vaikeaa, eli oli ihan hyvä ratkaisu olla sinne menemättä. Lumikengillä Kolilla pärjäisi ihan loistavasti ja sellaiset kannattaa olla, jos haluaa liikkua monipuolisesti. Kolin reitit oli aikalailla hukkunut lumen peittoon ja lumikenkä reittejä oli aika paljon, mutta ei niissä oikein voinut ilma lumikenkiä kävellä. 

Lady käveli aikalailla vetäen, mutta onneksi ei kuitenkaan mitään kamalaa vetoa. Vaan sellaista, että hihna ei pysynyt löysällä ja tuntui, että Ladylla ei ole korvia mukana, vaikka jälkeenpäin ajateltuna miunssa se vika oli. En osannut Ladylta oikealla tavalla pyytää olla vetämättä tai muuta vastaavaa, vaan kulutin energiani kokoajan kieltämällä koiraa, joka ei tuottanut tulosta. Lähdin ihan väärällä asenteella reissuun ja se jos mikä kaduttaa, vaikka en varmana ole ensimmäinen tai viimeinen ihminen, joka herää päivään väärällä jalalla. Ajattelin aluksi, että oli virhe ottaa Lady mukaan ja, että en enää ikinä ota Ladya mihinkään. Muiden mielestä Lady oli hienosti ja pakkohan se oli myös itse uskottava, vaikka tiesin, että ei Lady ole ''kamala'', jos osaa sen kanssa olla. Tällä kertaa meidän yhteistyö ei toiminut oman virheeni takia, mutta onneksi näitä reissuja tulee vielä ja toivon, että en tee näitä virheitä uudelleen. 

Kuvauksissa Lady oli aivan super! Tykkään niin siitä, kun Lady on ihan täysillä mukana, jos kuvaan sitä. Uskallan pitää sitä irti niin, että kun otan kuvan, niin hihna otetaan siksi aikaa pois. Lady oli niin nätisti hetken irti, kun minä otin muutaman kuvat siitä. Hienosta käyttäytymisestä Lady sai hyvin palkkaa ;). Pakko sanoa, että tiedostan ettei kansallispuistoissa saa koiraa pitää vapaasti. Lady oli irti paikallaan muutaman minuutin ja muutoin kulki hihnassa. Se on metsästyskoira, joten en voi sitä vapaasti irti pitää missään, vaikka valokuvaus juttuja me teemme irti, sillä koira pysyy paikallaan hyvin irti.

Mira oli koko reissun super reipas ja käveli innoissaan emonsa mukana, mutta sitten tulikin kylmä. Tätä olin miettinyt monta päivää, että onko ihan oikeasti hyvä ottaa pentu mukaan vai ei. Mietin sosiaalistamis näkökulmasta hyvänä ideana, mutta hieman pelotti tuleeko kylmä. Olisi pitänyt jättää Mira kotiin ja sosiaalistaa pentua myöhemmin. No, tästäkin opitaan ja ensi kerralla Mira saakin jäädä kotiin, sillä haluan tehdä valokuvausreissun Ladyn ja Rukan kanssa. Loppujen lopuksi reissu oli ihan ok. vaikka hieman ongelmia olikin. Koirat oli hienosti, vaikka elin siinä uskossa, että Lady oli ihan kamala. Meillä kuitenkin oli kivaa ja lopuksi jäimme syömään ravintolaan, joka oli oiva lopetus tälle mielenkiintoiselle reissulle.

Kotimatkalla Lady oksenti autoon ja mietin, että miten ihmeessä se nyt päätti oksentaa. Ladylla ei ennen ole ollut matkapahoinvointia, mutta kaipa noita voi sattua ihan milloin vain. Kotona sitten alkoikin siivousoperaatio ja mietintä, että oliko herkuissa vikaa vai missä. Mira sentään matkusti tosi hyvin! Tarpeita ei tullut autoon ja matkustus onnistui hyvin häkin kanssa. Vähän harmi, että äitin autoon ei tule mahtumaan isompaa häkkiä, joten Miran kasvaessa matkustamisesta voi tulla haasteellista.

Sellainen tämä Kolin reissu oli ja toivon, että tämä opettaa mua ainakin jotenkin. Onneksi meiltä on alle puolen tunnin ajomatka, joten tämä reissu ei todellakaan ole se viimeinen. Mirakin pääsee vielä Kolille, mutta sitten kun on oikeasti pennulle hyvä sää. Ainakin opettavainen reissu, jos ei mitään muuta :D.

Blogi muuten sai ihan super ihana ulkoasun! Ulkoasua tullaan vielä hieman säätämään parin viikon päästä, mutta se on jo nyt aikalailla valmis. Kiitos kuuluu Maijalle, joka tämän ulkoasun meille teki :)!