Milloin oma koira ?

 

Kysymys, jota multa kysytään todella paljon ja useasti! Mietin pitkään, että haluan avautua asiasta jossakin, mutta instagram ei ole oikein hyvä pitkille postauksille, sillä tila loppuu aina. Niimpä tämä blogi voisi toimia todella hyvänä alustana tähän ja ainakaan tila ei lopu ihan heti :D. Kun pidän instagramissa kysymystuokiota ja sinne aika monesti tulee kysymyksiä siitä omasta koirasta. Olen miettinyt mikä vastaus olisi järkevä ja realistinen, mutta yleensä vastaan, että nyt ei sovi elämäntilanteeseen ja enkä asiaa sen kummemmin ole avannut. Nyt kuitenkin ajattelin teille hieman kirjoittaa asiasta.

Omaa koiraa olen haaveillut pikku tytöstä lähtien ja siitä edelleen haaveilen, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kavereille paljon selitän miten olisi helppoa, jos olisi oma koira ja miten päätösvalta koiran asioista olisi vain minun. Kuulen paljon sitä, että ei ihmisen nimi koiran papereissa tee vain yhtä  hoitajaa. Ihan hyvin koiralla voi olla monta hoitajaa, vaikka papereissa olisi se jonkun toisen nimi. Joskus kuitenkin harmittelen sitä, että en pysty hankkimaan omaa koiraa, vaikka tosi monella minun ikäisellä jo ne omat koirat on. 

Meillä kotona asuu metsästyskoiralauma, jota voin hoitaa niin paljon kuin jaksan. Harvoin koen, että nämä koirat ei olisi myös osana mua, vaikka en niitä virallisesti mitenkään omista. Varsinkin Lady tuntuu paljon mun omalta, sillä koen, että voin sitä pitää kuin omaa koiraani. Voin ostaa sille uusia varusteita ja joskus elättää sitä itse. Eläinlääkäri kuluihin kuitenkaan en koskaan ole osallistunut. Myös Mira tuli osaksi laumaa ja pidän sitäkin aikalailla omana koirana, vaikka isäni pentuhan se on. Koulutan Miraa ja hoidan sen ruokintaa, toki myös muut ihmiset tähän osallistuu.

Olen paljon miettinyt omaa koiraa. Totta puhuen mietteet päättyy aina siihen, että elämäntilanteeni ei ole se oikea juuri koiralle. Niinhän se myös onkin ja olen onnellinen, että olen pysynyt päätöksessäni olla ottamatta koiraa. Haluan tarjota koiralle hyvä laatuisen elämän, kuten varmasti moni muukin koiran omistaja. Tällä hetkellä asun vanhempieni luona maalla ja isälläni on metsästyskoiralauma. Kaksi koiraa asuu sisällä ja arki on aika vilskettä pennun kanssa. En koe, että koirani mahtuisi enää laumaan, sillä en ainakaan vanhempieni luona halua kolmea koiraa sisälle. Ehkä vähän outo peruste olla ottamatta koiraa, mutta näin se vain on. Haluan ajatella myös vanhempiani ja meidän muita koiria.

Sitten myös aika, sillä olen paljon miettinyt, että onko mulla oikeasti aikaa. Nyt aika menee aikapitkälti vanhempieni koiriin, sillä lauma vie aina aikaa. Myös minun on tarkoitus lähteä lisää opiskelemaan keväällä, joten kuka sitten hoitaisi koirani. Todennäköisesti en olisi joka päivä kotona, joten koirani jäisi vanhemmille ja en koe sitä reiluksi. Jos on oma koira, niin haluan, että siitä ei olisi muille taakkaa. 

Mietin myös paljon koiran kuluja ja niitä on toki aina hyvä miettiä, varsinkin näitä eläinlääkärikuluja. Olen oppinut näiden 21-vuoden aikana, että koskaan et voi tietää mitä elämässä koiran kanssa käy. Koira voi sairastua yhenäkin ja siihen voi mennä satoja tai jopa tuhansia euroja. En haluaisi olla tilanteessa, jossa mulla ei ole varaa hoitaa koiraani kuntoon tai, että ei olisi varaa ostaa sille ruokaa. Siksi koen, että haluan olla jopa vakituisessa työpaikassa ja haluan aukaista koiralle oman säästötilin, Miksi säästötili koiralle ? Siksi, jotta voisin helposti säästää rahaa juuri yllättävien eläinlääkärikulujen vuoksi tai muutoin turvaamaan rahallisesti koirani elämää. 

Vanhempieni koira Ritu

Sitten se rotu, joka tuntuu olevan yllättävän vaikea homma. Mulla on unelmarotuni, joka on dreeveri, mutta en harrasta metsästystä ja en halua viedä koiralta mahdollisuutta tehdä sitä mihin se on jalostettu. Toki facebookin metsästyskoirasta seurakoiraksi ryhmässä välillä vilahtaa dreevereitä, jotka etsii seurakoirakotia. Tiedän ainakin sen, että dreeverin joskus haluan, vaikka siten, että aloitan metsästyksen. 

Haaveilen välillä erilaisista roduista, mutta en saa päähäni sitä tiettyä rotua. Tiedän ainakin ''ehdot'', jotka haluaisin rodut täyttävän. Ne voisin tähän listata ja muistella sitten joskus oma koira kainalossa näitä :D.

- Helppo turkki. Haluan koiraltani, että sillä olisi mahdollisemman helppo hoitoinen turkki. Esimerkiksi kuukaudessa riittäisi yksi pesu, tosin ei sitä tiedä jos koira tykkää hangata itseään kaikissa ei niin kivoissa paikoissa :D. Koiran turkilta toivon, että sitä tarvitsee harjata n. paristi viikkoon/kuukauteen.

- Koko. En halua koiran olevan kamalan suuri, vaan sellainen keskikokoinen olisi hyvä. Jos haluan koiran olevan kokoa dreeveri, niin silloin ehdottomasti se olisi dreeveri. Mulla ei ole kokemuksia isoista koirista, vaan juuri jämtlanninpystykorvan ja dreeverin koot ovat ne tutut mulle. 

- Terveys. Haluan, että rotu olisi mahdollisemman terve. Se on minulle erityisen tärkeää. En halua koiraa, jolla lyttykuono tai todella tappijalat (tappijalkaan sen verran, että jos koira on muutoin terve, niin asia on silloin eri. Kuten esimerkiksi dreeveri). Joskus haaveilin mäyräkoirasta, mutta mua todella pelottaa niiden tappijalat ja mäyräkoirahalvaus. Haluan, että tulevan koiran vanhemmat ja mielellään myös suku neljänteen sukupolveen saakka kuvattu. Näin voin olla edes hieman varmempi siitä, että koirani voisi mahdollisesti olla terve, vaikka ei se sitä automaattisesti tarkoita. Tulen tulevaisuudessa kuvaamaan omankin koirani.

Tässä nyt pieni avautinen oman koiran hankinnasta. En pidä asian kanssa kiirettä, sillä koen, että aika näyttää milloin se koira sitten tulee. Haluan vielä sanoa, että nämä on täysin minun ajatuksia ja en halua näillä loukata ketään. Kuka vain voi koiran hankkia, jos on sellainen mahdollisuus, mutta toivon, että jokainen ihminen harkitsee huolella koiran ottoa. Ei tarvitse olla vakituisessa työssä, vaikka itse haluaisin olla ennen kuin koira tulisisi :).

Mitä ajatuksia postaus herätti ?

Ps. Blogin ulkoasu on nyt vähän mitä on, katson milloin tänne saan oikeasti hienon ulkoasun.